Sokerirasituskoe

Noniin, vihdoin sokerirasituskoe on ohi! Olin varannut itselleni ajan jo klo 7:20, jotta pääsisin mahdollisimman aikaisin töihin. Syöminen täytyi lopettaa jo edellisiltana seitsemän aikaan, mutta vettä sain juoda. Istuin odottamaan muiden sekaan odotustilaan, kun laborantti kutsui minut nimeltä sisälle huoneeseen. Kelakorttia koneeseen ja tuolille istumaan.

Minulle sattui tällä kertaa mukava näytteen ottaja, joka ei käyttäytynyt kuin asiakkaat olisivat tuotteita liukuhihnalla. Hän jutteli niitä näitä ja kertoi, mitä sokerirasituksessa tehdään. Laitoin käden suoraksi tyynylle ja painoin käteni nyrkkiin. Laborantti etsi verisuonen ja nappasi pullon verta. Säikähdin, koska neula tuntui taas jotenkin hieman edellistä kertaa paksummalta. Heti näytteen jälkeen hän otti kylmäkaapista sinisen läpikuultavan pullon, ojensi pullon sekä kertakäyttömukin minulle ja pyysi, että joisin kyseisen pullon viidessä minuutissa. Yritin juoda juoman mahdollisimman rivakasti, vaikka se oli jääkylmää ja todella ällöttävän makuista – vaikka makeasta tykkäänkin. Moni kuvailee makua hieman makeammaksi vadelmatripiksi. Vadelmainen maku juomassa olikin, mutta näytti paksulta vedeltä ja tuntui kuin olisi juonut sulatettua sokeria. Pää tuli kipeäksi juoman kylmyydestä. 1½ kuppia hörpittyäni näytteen ottaja neuvoi minut odotustilaan tunniksi.

Tunti meni todella nopeasti. Istuin sohvalla ja katselin kännykän kautta kuulokkeet korvilla Netflixistä elokuvaa "Paksuna", vaikka olenkin nähnyt sen moneen kertaan. Ihmisiä tuli ja meni ja pian kello olikin jo 8.15 ja minut pyydettiin taas pistettäväksi. Nyt pistettiinkin toista kättä ja taas sain mennä odotustilaan toiseksi tunniksi.

Viimeinen tunti meni yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin – elokuvan parissa. Noin kello 9.20 minut pyydettiin viimeisen kerran huoneeseen ja pistettiin vielä toisen kerran vasemmasta kädestä. Yhteensä siis kolme pullollista verta. Pyysin käyntitodistuksen ja lähdin kiireesti rämpimään räntäsateessa kohti bussipysäkkiä. Bussissa vielä haukkailin kaksi pientä karjalanpiirakkaa nälkääni. Nyt se on ohi!