15. raskausviikon masu

Tällä kertaa maha näyttää hieman viime viikkoista pienemmältä, mutta veikkaan syyksi sitä, ettei tänään turvota niin paljoa. Koko ajan se silti kasvaa ja muotoutuu. Niin vaikea ajatella, että sen sisällä on elämää.

Tänään kävin myös lääkärillä sekä nielunviljelyissä. Lääkäri ei ole vielä soittanut tuloksista, mutta katsoin itse tuloksiani netistä. Ilmeisesti ainakin tulehdusarvot olivat hieman koholla ja olokin on kyllä sen mukainen. Saa nähdä, meneekö tämä kamala kurkkukipu itsestään ohitse vai ei.

Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 14. raskausviikon masu
• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

15. raskausviikon kuulumiset

Torstaina alkoi taas uusi viikko - 15. raskausviikko nimittäin. Niin kuin aikaisemminkin olen sanonut, mulla on itselläni ollut onnekseni hyvin oireeton raskaus ja mitään pahoinvointia ei ole ollut. Väsymystä ja nälkää on tietenkin ollut ja vatsan turvotusta välillä aika paljonkin. Muuten mennyt mukavasti.

Yksi, mikä itselläni kuitenkin on ollut tässä riesana, on sairaustelu. Jostain luin, että raskaana saa 70% helpommin kaikki taudit ja siltä musta on tuntunutkin. Sain mieheltäni flunssan kolmisen viikkoa sitten ja olin silloin sairauslomallakin muutana päivän. Flunssa jäi kuitenkin kytevänä päälle ja ollut siitä asti todella tukkoinen ja nuhanen olo. Nyt viime perjantaina mulla alkoi aamusta aivan jäätävä kurkkukipu, mikä on kestänyt tähän päivään saakka ja koko ajan vain pahentunut. Yleensä mulla menee todella nopeasti kurkkukivut ohi, mutta nyt tämä vain jatkuu ja jatkuu. Peilistä huomasin, että kitalakeen on ilmestynyt valkoisia alueita ja tuntuu kuin koko kitalaki olisi turvonnut. Tänään iltaa kohti myös kieli on kipeytynyt toispuolisesti ja tuntuu, että korvakin olisi lukossa ja kaulan imusolmukkeet olisivat myös turvonneet. Aivan järkyttävää! Mikään ei auta, ei auta kuuma ei auta kylmä, panadol auttaa hetkeksi, mutta sitten kipu taas iskee.

Varasin itselleni huomiseksi ajan työterveyteen. Pakko käydä selvittämässä, ettei kyseessä ole angiina tai streptokokki A. Kamala yskä alkanut tänään ja tekisi mieli itkeä tän superkipeän kurkun vuoksi. Nieleminen sattuu niin pirun paljon ja ylipäätään kielen liikuttaminen. Pakko olla joku tulehdus, mutta tarkemmin se selviää huomenna aamulla.

Muuten viikko on ollut melko normaali. Etsin eilen dopplerilla papusen sydänääniä ja löysinkin ne melkein heti. Tuntui tosin menevän laitetta pakoon, joten lopetin kuuntelun aika pian. Tänään maatessani sohvalla, tunsin pientä kuplintaa kohdun seutuvilla. Nythän ne liikkeet voikin jo tuntea, jos on oikein tarkka.

Tiistaina olisi toinen neuvolakäynti, mutta jos minulla angiina tmv. huomenna todetaan, on neuvola-aika varmaan pakko peruuttaa. Toivottavasti saisin tämän kivun pian pois.

Spr-ostokset

Oli niin paljon kaikkia söpöjä juttuja, joita lauantaina äidin kanssa tutkailtiin. Pari "korvapukua" oli ihan pakko ostaa ja tuommoinen söpö vaaleanpunainen kevyt toppa-asu, vaikka ei olekaan sukupuolesta vielä tietoa. Mukaan lähti myös valkoiset täysin puhtaan pinnasängyn reunapehmusteet.

Miten paljon voikaan olla söpöjä vaatteita vauvoille. ♥ Mua ei sais päästää tollasiin paikkoihin ostoksille.

Hankintoja

Tilasin nettikirpparista eräältä henkilöltä hänen itse tekemänsä tutti- ja lapasnauhasetin kympillä postikuluineen. Tykkään niin paljon kaikista supermies-/batmanaiheisista jutuista. 

Viime viikolla käytiin hakemassa eräältä toiselta myyjältä heidän käyttämänsä vauvan kantopussukka kolmella eurolla. Aivan mainio! Tuon saa mukavasti alkuun etupuolella roikkumana ja vauvan sinne lepäämään.

Viimeisenä on yllätys yllätys - pinnasänky. Mummini oli huomannut lehdessä superalennuksen tokmannilla ja mennyt heti aamusta aikaisin hakemaan pinnasänkyä minulle. Päästin viikonloppuna vihdoin hakemaan se meille säilöön. Sängystä ei löytynyt kuvaa mistään, mutta se on vaaleaa puuta oleva peruspinnasänky. Saa nähdä milloin kootaan se kasaan. Varmaan joskus talvella.

Sokerirasituskoe

Noniin, vihdoin sokerirasituskoe on ohi! Olin varannut itselleni ajan jo klo 7:20, jotta pääsisin mahdollisimman aikaisin töihin. Syöminen täytyi lopettaa jo edellisiltana seitsemän aikaan, mutta vettä sain juoda. Istuin odottamaan muiden sekaan odotustilaan, kun laborantti kutsui minut nimeltä sisälle huoneeseen. Kelakorttia koneeseen ja tuolille istumaan.

Minulle sattui tällä kertaa mukava näytteen ottaja, joka ei käyttäytynyt kuin asiakkaat olisivat tuotteita liukuhihnalla. Hän jutteli niitä näitä ja kertoi, mitä sokerirasituksessa tehdään. Laitoin käden suoraksi tyynylle ja painoin käteni nyrkkiin. Laborantti etsi verisuonen ja nappasi pullon verta. Säikähdin, koska neula tuntui taas jotenkin hieman edellistä kertaa paksummalta. Heti näytteen jälkeen hän otti kylmäkaapista sinisen läpikuultavan pullon, ojensi pullon sekä kertakäyttömukin minulle ja pyysi, että joisin kyseisen pullon viidessä minuutissa. Yritin juoda juoman mahdollisimman rivakasti, vaikka se oli jääkylmää ja todella ällöttävän makuista – vaikka makeasta tykkäänkin. Moni kuvailee makua hieman makeammaksi vadelmatripiksi. Vadelmainen maku juomassa olikin, mutta näytti paksulta vedeltä ja tuntui kuin olisi juonut sulatettua sokeria. Pää tuli kipeäksi juoman kylmyydestä. 1½ kuppia hörpittyäni näytteen ottaja neuvoi minut odotustilaan tunniksi.

Tunti meni todella nopeasti. Istuin sohvalla ja katselin kännykän kautta kuulokkeet korvilla Netflixistä elokuvaa "Paksuna", vaikka olenkin nähnyt sen moneen kertaan. Ihmisiä tuli ja meni ja pian kello olikin jo 8.15 ja minut pyydettiin taas pistettäväksi. Nyt pistettiinkin toista kättä ja taas sain mennä odotustilaan toiseksi tunniksi.

Viimeinen tunti meni yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin – elokuvan parissa. Noin kello 9.20 minut pyydettiin viimeisen kerran huoneeseen ja pistettiin vielä toisen kerran vasemmasta kädestä. Yhteensä siis kolme pullollista verta. Pyysin käyntitodistuksen ja lähdin kiireesti rämpimään räntäsateessa kohti bussipysäkkiä. Bussissa vielä haukkailin kaksi pientä karjalanpiirakkaa nälkääni. Nyt se on ohi!

14. raskausviikon masu

Taas aika masupostauksen. Nyt se on mielestäni hieman viime viikkoa pienempi. Ei niin paljoa turvotakaan tänään. Työkaveri tuli tänään taputtamaan mun mahaa ja sanoi "musta tuntuu, että sä odotat tyttöä". Naurahdin vähän, koska se oli ensimmäinen, joka sanoi mun odottavan tyttöä. Minä ja kaikki muut ollaan ajateltu, että poika olisi tuloillaan. Joulukuussa se nähdään.

Nyt töissä tietää jo lähes kaikki ja kaikki ovat olleet todella iloisia kuullessaan uutisen ja onnitelleet. Monet kysyy, onko ollut vaikea raskaus ja aina olen sanonut, ettei ole ollut oikeastaan mitään - ihanan helppo raskaus ollut.

Mulla on ollut koko raskausaika sellaista, että aina jos näen jonkun leivonnaisen kuvan tms. niin mulle tulee pakkomielteinen olo siitä, että nyt mun on pakko saada tota heti! Tänään näin kuvan suklaapannarista ja mikäs muukaan siellä on tällä hetkellä uunissa kuin suklaapannari...

Huomenna onkin aamulla sokerirasituskoe, iik! Kauhulla odotan ja bulkkaan täällä, kun tunnin päästä alkaa paasto. Eniten inhottaa se jatkuva neulalla tökkiminen. Kerron huomenna, miten se meni.

Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Nimipohdintaa

(c) mumsnet.com

Olen huomannut, että nimimaku menee täysin sen perusteella, minkä nimisiä ihmisiä on elämässään tuntenut ja minkälainen tunne mistäkin nimestä välittyy. Lapsena ajattelin, että jokaiseen nimeen yhdistyy joku väri ja että jokainen nimi on jonkun "värinen". Ajattelin esimerkiksi, että Venla on keltainen, Rosa on punainen, Niina on keltainen, Paula on ruskea ja niin edelleen. Todella erikoinen ajattelutapa. Osaan kyllä edelleen kuvitella jokaiselle nimelle jonkun värin.

Olemme pohtineet jo reilu vuodenkin välillä nimiä mieheni kanssa. Meillä on hieman erilainen nimimaku, mutta välillä saatamme olla yhtä mieltä jostain nimestä.

Tuttujen ja julkkisten nimet

Salkkarit ovat pilanneet monta hyvää nimeä. Tykkäsin monesta nimestä, kunnes ne saivat Salatuissa elämissä jonkin "persoonan/identiteetin". Etenkin riippuen siitä, millainen henkilö kyseisessä sarjassa oli. Pidin ennen Sebastian, Mikael, Miska, Isabella, Marianna ja Alissa nimistä. Nyt kun nimet ovat saaneet identiteetin sarjassa, ne kiinnostavat hieman entistä vähemmän.

Monet nimet ovat myös pyyhittyjen listalla sen vuoksi, että jonkun läheisen ystävän, tutun, tutun lapsen tai vaikkapa kouluaikaisen kiusaajan nimi on ollut sellainen. Kun tähän yhdistetään myös miehen tutut, niin rajattu määrä on melko suuri.

Nimet, jotka tarkoittavat myös jotain muuta

Kaisla, Lumi, Pyry, Meri, Tuuli, Vilja, Rosa, Lilja, Kirsikka, Aamu... Niitä on aika monta. Itse tykkään todella monista tällaisista nimistä, mutta mieheni taas ei tykkää. Hänen mielestään lasta saatetaan kiusata nimen vuoksi, mikäli se tarkoittaa myös jotain muuta. Itse en ajattele niin, mutta toisen päätä on aika vaikea saada käännettyä, kun muutenkin haluaisin, että myös puoliso tykkäisi lapsensa nimestä.

Tietenkin on sitten niitäkin nimiä, joiden toinen merkitys ei ole niin miellyttävä, kuten Jorma, Yrjö, Urpo, Jonne jne. Nimet ovat saaneet negatiivisen merkityksen, vaikka ne eivät sitä alunperin olekaan olleet. Voisi sanoa, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä, mutta kyllä silti miettisin kaksi kertaa, ennen kuin lapseni tänä päivänä Yrjöksi nimeäisin.

Uudelleen suosituksi tulleet nimet

Senhän varmasti moni on huomannut, että vanhat nimet tulevat aina välillä taas uudelleen käyttöön. Ihmiset kyllästyvät joka puolella raikuviin nimiin ja päättävät haluavansa jotain uutta. Lähipiiristä löytyy paljon nimiä, jotka ovat olleet omaan syntymäaikaan suosittuja, joten tuttujen nimiä ei lapsille haluta – halutaan jotain uutta. Mikäs sen parempaa kuin kaivaa vanhat nimet esille ja valita sieltä sopiva. Pian uusi aikakausi on syntynyt ja top-lista täyttyy uusista – tai siis vanhoista nimistä. Yhtäkkiä Kalevikin saattaa olla todella trendikäs ja nykyaikainen lasten nimi, kunnes se taas joku päivä muuttuukin vanhan miehen nimeksi ja Jalmari onkin paljon parempi nimi lapselle.

Kansainväliset ja erottuvat nimet

Monet vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa nimi "eroaa massasta", on kansainvälinen ja muuta vastaavaa. Nimeä saatetaan valita myös ajattelematta, pitäisikö lapsi itse siitä. Nimi saatetaan keksiä vaikkapa lempiartistin perusteella, nappaamalla nimi ulkomailta tai yhdistelemällä erilaisia massasta erottuvia nimiä. Myös omassa lapsuudessani kaikki puhuivat, kuinka heidän lapsestaan tulee "Wilhelmiina Alexandra Josefiina Virtanen" tmv. Eipä siinä mitään vikaa ole ja loppupeleissä vanhemmat kuitenkin nimen päättävät. Kuitenkin järkeä pitää käyttää ja mielestäni huumorinimet kuten Anu Saukko, Unelma Sirpaleena ovat ikäviä lasta ajatellen.

Lopputulos

Itse olen tosin aina tykännyt lyhyistä ja ytimekkäistä suomalaisista nimistä. Monta nimeä vielä pyörii mielessämme ja niitä pyörittelemme vielä miehen kanssa rauhassa ja pohdimme. Äitikin on neuvonut, ettei nimeä kannata etukäteen liikaa miettiä. Se saattaa tulla mieleen sillä hetkellä, kun syntyneen lapsen näkee ensi kertaa. "Hei sehän näyttää aivan Pekalta!"

Seulontatulokset

Eilen oli tullut labrakokeista kirje, jossa vain kerrottiin, ettei suurentunutta riskiä ole ja jatkotutkimuksiin ei ole tarvetta. Sinällään mukava, ettei tuohon kirjeeseen laiteta tarkempia lukuja vaan ainoastaan tieto, ettei ole syytä huoleen.

Aikaisemmin olin hieman huolestunut hieman alhaisen S-PAPP-A-tuloksen sekä niskaturvotuksen vuoksi (vaikka se olikin alle kaksi milliä). Itselleen tekee ainoastaan hallaa, jos lukee nettikeskusteluja ja suhteuttaa niitä omaan raskauteensa. Jokainen raskaus on yksilöllinen ja tuloksia on turha tuijottaa. Jokaisella meillä on riski - oli luku mikä tahansa. Asiaa ei pitäisi liiaksi ajatella. Meille on annettu jokaiselle juuri meidän oma pieni...

Pelkäsin kyllä jo ennen raskautta, että mut pistettäisiin siihen lapsivesitutkimukseen.. En luultavasti edes olisi mennyt siihen, vaikka sitä olisi ehdotettu. En luota kovin paljon noihin lukuihin, enkä usko, että ne kertovat loppujen lopuksi kovin paljoa. Äidilleni sanottiin aikoinaan, että hänen vatsassaan kasvaa suurella todennäköisyydellä down-lapsi. Pitkän pohdinnan jälkeen hän suostui jatkotutkimukseen, jonka vuoksi veljeni meinasi kuolla kohtuun. Aina sanotaan, että keskenmenon riski on lähes olematon lapsivesitutkimuksessa, mutta joku siihen prosenttiinkin aina osuu. Tutkimuksen jälkeen äidilleni kerrottiin, että lapsi on täysin terve - veritutkimukset oli ainoastaan tehty vähän väärään aikaan ja tulokset olivat sen takia hälyyttävät. Pian jo väitettiin, että veljeni tulee kuolemaan lähes 100% varmuudella vatsaan. Onneksi hän kuitenkin selvisi raskauden loppuun kaikesta huolimatta.

Jos vielä tulen joskus uudelleen raskaaksi, en varmaan osallistu veriseuloihin. Ne ovat aiheuttaneet itselleni turhaa huolta.

Kirppari-hankintoja

Käytiin tänään äidin kanssa hypistelemässä vauvanvaatteita yms. kirppiksellä ja löysin muutamia juttuja. Muumilakanat oli 50% alennuksella, niin oli pakko jo ostaa. Koko läjän hinnaksi tuli reilu 15 euroa ja sain samalla itselleni vielä yhdet mammapöksytkin. Kirpparit ♥

Nt-ultra, rv 12+5

Meille oli varattu eiliseksi niskaturvotusultra, jota olinkin odottanut koko kolmen kuukauden ajan innoissani. Oltiin miehen kanssa jo reilu puolisen tuntia etuaikaan paikalla ja istuttiin lukemaan lehtiä. Yllättäen kätilö pyysikin minua nimellä ja kertoi edellisen peruneen aikansa. Olin ihan yllättynyt, kun pääsinkin sisälle niin pian.

Riisuin päällysvaatteet naulakkoon ja mies istui alas. Kätilö pyysi myös minut istumaan ja kyseli peruskysymyksiä raskaudesta sekä henkilöllisyystodistuksen ja äitiyskortin. Melkein heti sen jälkeen hän pyysi minua siirtymään tutkimustuolille ja neuvoi miestäni istumaan tuolille, josta oli paras näköetäisyys monitoriin. Kätilö sanoi, että ainakin aluksi kokeillaan, nähdäänkö sikiö vatsanpäältä ultraamalla. Monitori sijaitsi aivan katon rajasta ja välillä mietin, näenkö edes sinne asti mitään.

Makasin liikkumatta. Minä ja mieheni tuijotettiin molemmat mustana loistavaa näyttöä ja odotimme, että sinne ilmestyisi jotain. Kätilö painoi ultrauslaitteen vatsalleni ja melkein heti ruudulle ilmestyi meidän papu - kylkiasennossa alienmaiset silmät meitä ruudulta tapittaen. Pieni ei olisi halunnut pysyä ollenkaan aloillaan vaan vaihtoi koko ajan asentoa. Välillä hän oli kyljelleen, välillä pää alaspäin, välilä meihin päin, välillä pois päin, välillä polvillaan "rukoiluasennossa" ja välillä hän vain pyöri. Oli hassua, kun ruudulla näkyi, kuinka papusemme heilutteli pieniä käsiään ja venytteli itseään, mutta mitään ei kuitenkaan itse tunne vielä.

Kätilö otti tarkasti kaikki mitat ja ilmoitti niskaturvotuksen olevan 1.8 mm. En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta riskirajaksi hän mainitsi kolmen millimetrin. Kaikki osat löytyivät ja kaikki näytti noin muutenkin olevan niin kuin pitää. Sikiö oli 8 cm pitkä ja vastasi laskettuja päiviä. Laskettu aika ei siirtynyt vaan pysyi 27.4.2017. Kätilö esitti meille myös melko tarkasti sikiön varpaat sekä sormet. Mies kertoi myöhemmin olleensa liikuttunut siinä kohtaa, kun huomasi nuo pienet varpaat sekä sormet ja sormien heiluttamiset. Itsekin pidättelin koko ultrausken ajan kyyneliä, kun olo oli niin onnellinen ja epätodellinen.

Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. Nyt sen etenkin tiedän - tai nyt me sen tiedämme. Vatsassani kasvaa ihan oikea ihminen ja se on meistä lähtöisin.

13. raskausviikon masu

Taas vuorossa joka maanantaisen masukuvan vuoro (jaksan tätä varmaan sen aikaa, kun maha todellakin kasvaa näin kovalla vauhdilla). Järkytyin tänään peilistä katsoessani, koska vatsa oli todellakin kasvanut viime viikosta.

Huomenna on niskaturvotusultra, mikä jännittää jo aika paljon. Mennään miehen kanssa yhdessä katsomaan meidän papua.

Itse huomaan aika paljonkin muutosta näin lyhyessä aikaa - varsinkin viime viikosta tähän viikkoon! Mutta onhan sikiö kasvanutkin hurjaa vauhtia. Tällä viikolla sikiö on noin 52 mm pitkä ja painaa 10-20 grammaa.

Ihan siis huimaa tää kasvuvauhti. Yhdessä viikossa kasvanut kamalasti!

Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Vauvan sydänäänet kuuluivat!

Voi tätä onnen päivää. Sain kun sainkin sittenkin tänään papusen sydänäänet kuulumaan! Ehdin noin 10 minuuttia niitä etsiskellä omien sydänäänieni joukosta, kun vihdoin vauhdikas laukka alkoi kuulumaan. Vertailun vuoksi alla molemmat äänet.

Ensimmäiseksi omat sydänääneni ja sitten sikiön.

Doppler

Eilen mä sen päätin viimein. Päätin, että hankin itselleni myös dopplerin - vaikka netissä onkin aika kiistelty aihe. Toiset sanoo, että ei pitäisi "rääkätä sillä vauvaa" ja että se voisi aiheuttaa kaikenlaista. Kuitenkin kovin hepposia ovat olleet monet perustelut ja lähteet väitteille. Enemmän kuitenkin olen lukenut hyvää ja itsekin uskon siihen, ettei kotidopplerin käyttö silloin tällöin vahingoita sikiötä. En aio sitä hupinani käyttää päivittäin vaan ainoastaan joskus kokeilla, kuuluuko äänet.

Löysin eilen torista myynti-ilmoituksen ja rynnistin ostamaan laitetta. Sain laitteen 35 euron hintaan sekä ultrageeliä kaupan päälle. Kokeilin heti kotona löytää pavun sydänääniä - netin ohjeiden orjentoimana. Lopulta huusin innostuneena miehelleni, että nyt ne taisi löytyä! Hölmö minä, tutkailtuani asiaa netistä tajusin, että olinkin kuullut omat sydänääneni. Mikä pettymys.

Papua ei pitkänkään etsinnän jälkeen löytynyt, joten päätin antaa dopplerin toistaiseksi vielä olla. Kokeilen uudemman kerran sitten, kun raskaus on vähän pidemmällä.

Joko se siellä möyrii?

Kahvihetki viime kesältä

Mulla alkoi tänään 13. raskausviikko eli rv 12+0. Netistä olen lukenut, että ensikertalaiset tuntevat vauvan liikkeet konkareita myöhemmin ja herkimmätkin vasta viikolla 15. Vauvan liike voi tuntua kuplivana/elohiirimäisenä tunteena kohdulla ja moni saattaa kuvitella liikkeet vatsavaivoiksi.

Makoilin eilen sohvalla puolimakaavassa asennossa ja söin munkkia (heh, saikkuherkkua). Vähän munkin syönnin jälkeen kohdun seutuvilla alavatsalla alkoi tuntumaan erikoista kuplintaa ja elohiirimäistä tykytystä. Tunne ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin vatsavaivoissa. Kuplinta tapahtui yhdessä kohtaa ja alkoi aina välillä uudelleen ja sitten taas päättyi. Ihmettelin tunnetta, joka hiljalleen kuitenkin väheni.

Läksin illalla nukkumana ja selälleen maatessani se hassu kutittava kuplinta alkoi taas. Aina jos liikahdin tai jos silitin vatsaani, tunne alkoi. Välillä tuntui, että kuplinnan olisi voinut tuntea vatsan päältä ja että papu pyörisi aivan vatsanahan alla.

Tänään tunne on jatkunut edelleen satunnaisesti. Etenkin kahvin jälkeen pulputus alkoi ja vieläkin välillä tuntuu samassa kohtaa.

Onko meidän papu sittenkin oletettua vanhempi/suurempi? Olenko erityisen herkkä ja tunnen siksi jo liikettä? Johtuuko kuplinta jostain muusta; kohdun kasvua tmv? Paljon kysymyksiä mielessä. Ensiviikon ultraa odotellessa. Näkee vähän sikiön kokoakin.

Rv 11+5 ajatuksia

Viimeistä riskiviikkoa viedään siis... Sanotaan, että 12. raskausviikon jälkeen keskenmenoriski pienenee runsaasti. Monesti nuo keskenmenot kuitenkin huomataan vasta ensimmäisessä ultrassa, jossa huomataan, että sikiön kehitys onkin lakannut jo aikaisemmin/sydän ei lyö. Toistaalta keskenmeno voi ilmetä ennen ultraakin verenvuotona (vaikkakin pieni verenvuoto kuuluu myös normaaliin raskauteen eikä se aina välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa).

Raskaudesta on tähän saakka selvitty ilman pahoinvointia, mutta nyt aivan lähiaikoina pahoinvointi on alkanut nostaa päätään. Aikaisemmin himoimani juustoiset/rasvaiset ruoat ällöttävät ja saavat inhoreaktioita aikaan. Kesken ruoan syömisen saattaa alkaa ällöttämään ja tekee mieli juosta vessaan oksentamaan. Kuitenkaan en ole oksentanut ja pahoinvointi on pysynyt hyvin maltillisena.

Olen ollut nyt alkuviikon sairauslomalla, koska sairaustuin melko inhottavaan syysflunssaan. Olo on ollut aika voimaton ja tukkoinen, mutta lepo on auttanut jonkin verran. Lääkkeitä en halua ottaa, vaikka panadol onkin ihan ok - niin sanoi lääkärikin. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pärjätä ilman.

Poikaolo vain vahvistuu vahvistumistaan ja olenkin alkanut näkemään unia, joissa ensimmäisessä ultrassa huomataan sikiön olevan poika. Eihän sukupuolta tuolloin muutenkaan vielä nähdä (paitsi joissain erittäin harvoissa tapauksissa), mutta unet on unia.

Muuten oireet ovat pysyneet aika vähäisinä. Aika paljon on ollut alavatsan nippailua ja turvotusta, mutta muuten meinaan usein jopa unohtaa olevani raskaana. Vatsan koko vaihtelee koko ajan turvotuksen mukaan.

Mielenkiinnolla odotan tulevaa ultraa sekä ensimmäisiä liikkeitä (joita ei tosin vielä muutamaan viikkoon voikaan tuntea). Eilen tunsin kohdun seutuvilla erikoista kuplintaa, mutta luultavasti oli jotain omaa kehon pörinää, kun viikot vasta niin vähäiset. Kuitenkin hiukan jopa säikähdin tunnetta.

Luin tänään, että vauva alkaa kuulemaan ääniä (mm. äidin sydänäänet ja vatsanmurinat) viikolla 17. Aika jännää.

Miten ilmoittaa raskaudesta?

Olemme miehen kanssa jo kaikille läheisille ja hyville ystäville asiasta kertoneet, mutta osa ihmisistä ei kuitenkaan vielä tiedä raskaudestani. Olemme kuitenkin ajatelleet asiasta ilmoittaa ensimmäisen kunnallisen ultran jälkeen, joka on siis ensiviikolla.

Olenkin välillä miettinyt, millä sanoilla tai lauseilla asiasta olisi kiva kertoa? Netistä löytyy kaikkia kivoja tekstejä. Nappaan tähän postaukseen nyt mielestäni parhaita tekstejä, joista asiasta voisi ihmisille ilmoittaa. Teksit eivät siis ole omiani vaan lainattuja.

"Nyt sulateltavaksi suuri uutinen, näkyi ultrassa syke pienen sydämen. 

Ihmettä on kaikki tää, kun vauvaani en vielä nää. 

Salaisuus ei pysy kauvaa, meillä odotetaan vauvaa."

"Olemme niin onnellisia, kerrottavana on ilouutisia: näkyi ultrassa syke pienen sydämen! 

Pian on perheessämme jäsen uus, hän on syntyvä ______kuus."

"Toive suuri toteutuu, kunhan koittaa ______kuu. 

Salaisuus ei pysy kauaa, meillä odotetaan vauvaa!"

"Tänään ultraäänessä varmistui, masussani pieni vauva ui. 

 Laskettu aika __.__. on, _____ ja _____ onni suunnaton!"

Olen itse kuitenkin ajatellut ihan muutamalla lauseella maksimissaan asiasta ilmoittaa vaikka kauniita värssyjä onkin netti täynnä. Olisi kiva kuulla, miten muut ovat raskaudesta ilmoittaneet? Millä sanoilla?

Ps. Kuvassa on parhaalta ystävältäni tuliaisena saamamme "onnenkalu", joka on roikkunut makuuhuoneemme seinällä loppukesästä saakka. Ainakin toimi meidän tapauksessamme, heh.

12. raskausviikon masu

Eihän tämä masu eroa paljoa ollenkaan viime viikkoisesta.. Tosin silloin mulla oli turvotusta ja nyt ei enää niinkään. Kauhean vaihtelevaa tuo turvotus... Nyt masu näyttää oikeastaan vähän litteämmältä kuin viimeksi. Ainoa muutos on se, että koko ajan vatsa alkaa kasvamaan korkeammalta ja korkeammalta. Aluksi oli ainoastaan alavatsan mahakumpu, mutta nyt vatsa alkaa hyvin korkealta.

Eipä se niin ihmeellistä olekaan, ettei se vielä ole kovin paljoa ehtinyt kasvamaan. Sikiöhän on nyt vain 41-52 mm pitkä ja 5-10 g painoinen.

Olen saanut vielä kaiken lisäksi flunssan ja makaan tälläkin hetkellä peiton alla sairaana. Olo on kamalampi kun ennen raskautta flunssassa. Nyt en saa ottaa buranaakaan ja panadolitkin taisivat olla vääriä.. Jos sitä joku päivä kävisi apteekissa hakemassa oikeita panadoleja - paitsi tietenkin jos olo tästä nyt alkaa levolla helpottamaan.

Nyt on menossa siis rv 11+4 ja ensimmäinen ultra on ensiviikolla ♥ En jaksaisi odottaa! Ps. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Raskas alku

Tämä on asia, josta on vaikea puhua, mutta joka on painanut mieltäni koko tähän astisen raskauden ajan. Olimme päättäneet etukäteen miehen kanssa ajankohdan, jolloin esikoista aloitetaan yrittämään. Juuri niinä aikoina sain kuulla, että minulle hyvin läheinen ihminen on kuollut ja vielä toisen ihmisen käden kautta. Ajattelin, että olen menettänyt "pikkuveljen", vaikka ei sukua oltukaan. Jotenkin siinä surun keskellä päätettiin kuitenkin, että elämän on ihan pakko jatkua ja ei luovuttu suunnitelmistamme.

Seuraava vaikea paikka oli, kun tein eräänä perjantaina testin, joka oli yllätyksekseni negatiivinen. Ajattelin, että ei tärpännyt ekalla kerralla, mutta päätin kuitenkin tehdä vielä seuraavana aamuna uuden testin. Seuraavana aamuna testiin ilmestyikin juuri ja juuri hailakkana erottuva haamuviiva. Melkein heti testin jälkeen tuli samana päivänä aika lähteä saattelemaan ystävä viimeiselle matkalleen... Tunteeni oli täysin sekaisin, enkä ole koskaan itkenyt ja surenut yhtä paljoa. Miten olisin voinut iloita alkaneesta raskaudesta, kun hyvän ystäväni elämä oli päättynyt aivan liian nuorena? Tunteeni menivät vuoristorataa, kun istuin kirkon penkillä ja katselin ystäväni arkkua. Jonkun loppu ja jonkun alku. Miten elämä voikaan mennä näin? Miksen olisi saanut iloita raskaudesta? Itsekkäitä ajatuksia heräsi mieleeni. Miksen enää saa nähdä häntä? Ikävä on itsekästä. Me maailmaan jääneet murehdimme sitä, että me emme näe enää kuollutta läheistämme.

Jokainen päivä on ollut taistelua ja suru iskee väkisin välillä tajuntaan. Välillä saan pidettyä ikävät ajatukset pois ja on parempia päiviä, kunnes näen ystävästäni unta ja mieli mustuu. Aina yhtäkkiä joku asia muistuttaa hänestä. Joku muisto tulee mieleen yhtäkkiä. Niin hyvä ihminen ja niin nuori. Niin paljon elämää elettävänä ja niin paljon asioita, jotka jäivät sanomatta. Joskus jopa saatan pienen hetken ajatella, että mikä ihmeen merkitys kaikella on? Miksi se positiivinen testi tuli juuri hautajaispäivänä? Onko ystäväni jossain suojelemassa meidän esikoistamme? Onko osa ystävästäni hänessä? Erikoisia ajatuksia, jotka käväisevät silloin tällöin äkkiä ajatusvirrassani.

Näin yhtenä yönä, muutama päivä ennen hautajaisia, unta, jossa ystäväni istui minun ja veljeni keskelle mökillä ja jutteli niitä näitä. Lopulta hän sanoi, että hänen on nyt pakko lähteä. Kysyin, näemmekö vielä kuitenkin jossain? Hän sanoi, että sovitaan vaikka tuo mökin takavessan edusta - nähdään siinä aina silloin tällöin. Sitten hän hävisi. Unen jälkeen olen nähnyt jo useamman kerran unta kyseisestä paikasta - aivan kuin joku kutsuisi minua sinne. Yhdessäkin unessa menin paikalle, ja kun sanoin "jos olet täällä, anna joku merkki" ja samaan aikaan takanani rusahti oksa puusta alas. Viimeisimmässä unessa näin hänet paikan päällä ja halasin häntä. Hän kertoi, miten taivaassa on mennyt. Pitäisiköhän minun käydä tuolla? Miksi minua kutsutaan paikalle säännöllisesti unissani? Todella erikoista.

Varasin jo neuvolan kautta kriisiajan, mutta peruin sen, koska koin oloni paremmaksi. Minä voinkin paremmin, mutta sitten tuli taas jotain, joka palautti minut alkupisteeseen. En ole niinkään huolissani omasta voinnistani vaan siitä, aiheuttaako stressi ja ahdistus jotain kasvavalle lapselleni. Olen kyllä yrittänyt lieventää pahaa oloani mukavilla asioilla ja mukavilla ajatuksilla. Kuitenkin jokaisen on saatava surra. En usko, että tämäkään suru on lopullista. Aika on ainoa, joka auttaa ja läheiset ihmiset. Nyt minulla on syykin jaksaa ♥

Välteltävät ruoka-aineet raskaana

 Hauki

Raaka liha

 Makkarat ja nakit raakana

 Pästroimaton maito/-tuotteet

 Maksa

 Idut

 Korvasieni

 Kahvia yli 2 kuppia päivässä

 Energiajuomat

 Yrttiteejuomat

 Laku ja salmiakki

 Öljykasvien siemenet

 Inkivääri

Tämän lisäksi pakastevihannekset ja einekset tulee kuumentaa kiehuvan kuumiksi ennen niiden syömistä. Tästäkin taisi muutama puuttua, mutta aikamoinen lista silti muistettavaksi. Onneksi ainoat, joita listalta olen jäänyt kaipaamaan, on energiajuoma ja inkivääri. Muita en ole juurikaan nauttinut aikaisemminkaan, joten ei tuota ongelmaa. Foolihappoakin olen muistanut ottaa joka ilta.

Korvapuusteja ja mielitekoja

Nyt teki mieli tehdä pullaa! Katselin eilen töissä kieli pitkällä, kun jälkkärinä sai korvapuustin.. Itse söin omaa eväsmakaronilaatikkoani, kun työkaveri kehui pullan olevan ihanan lämmin ja tuore - juuri paistettu. Kotona netti täyttyi korvapuustien kuvista. Ilmeisesti oli joku virallinen pullapäivä? Kaivoimme miehen kanssa pakkasesta pari vanhaa voisilmäpullaa, mutta vahvan pakkashajun vuoksi ne saivat lentää roskiin. Päätin sen töissä; menen heti töiden jälkeen kauppaan hakemaan ainekset ja rynnistän kotiin leipomaan!

Olen aina rakastanut leipomista. Pienenä kuvasin aina kaikenlaisia "kokkiohjelmia" serkun tai veljen kanssa. Myöhemminkin olen pitänyt välillä blogia leivonnasta, tehnyt youtubeen leivonta-videoita ja niin edelleen. Se on vaan niin rentouttavaa ja ihanaa! Varsinkin se viimeinen vaihe, kun näkee omien käsiensä aikaan saannoksen ja pääsee maistelemaan/maistatuttamaan muita.

Mulla on ollut aivan raskauden alusta saakka kasvanut tarve leipoa kaikenlaista. Välillä leivon, vaikka en itse niitä haluaisi syödäkään. Oikeastaan paras ystäväni aavisti raskauteni juuri sen takia (ainakin näin päättelin), että olin yhtäkkiä vielä entistäkin kovempi leipomaan ja laittamaan ruokaa.

Mulla on ollut sellaisia hetken mielihaluja aika paljon tässä raskaudessa. Yleensä nään jonkun leivonnaisen kuvan ja sen jälkeen mun tekee sitä älyttömästi mieli. Nytkin mun tekee mieli korvapuusteja ja porkkanakakkua. En kuitenkaan ole yksin mielitekojeni kanssa, sillä myös raskaana oleva ystäväni kertoi, että hän oli yksi päivä nähnyt kuvan kinderkakusta ja halunnut sen jälkeen kakun vaikka väkisin. Yritti saada kovasti miehensä leipomaan sellaisen.

Veikkaan, että monilla meillä on omat juttumme, joita tykkäämme raskaana - ja muutenkin - tehdä ja mulla se on ehdottomasti leipominen. Siitä saa niin superhyvän fiiliksen ♥

Tyttö vaiko poika?

 

Netistä löytyy kaikenlaisia arvuutteluja tulevan lapsen sukupuolesta. Itse en tiedä, uskonko niihin, mutta myönnän myös niitä tehneeni.

Ennen aina haaveilin saavani joskus tyttären, mutta nykyään en ajattele asiaa lainkaan: lapsen sukupuolella ei ole merkitystä - enemmän toivon, että lapsi olisi terve. Loppupeleissä kun mihinkään ei voi oikein itse vaikuttaa, mikä on ainakin sukupuoliasiassa hyväkin.

Ennen raskautta näin usein unia, joissa pitelin sylissäni tyttövauvaani. Nyt kuitenkin raskauden aikana minulla on ollut jatkuvasti olo, että odottaisin poikaa. Asiahan varmistuu vasta rakenneultrassa joulukuussa (jos silloinkaan), joten turha kai sitä olisi vielä edes ajatella.

Tässä vielä vähän näitä netin testejä ja tuloksia:

Testi:
http://www.vau.fi//testit/Odotatko-tyttoa-vai-poikaa-Testi-paljastaa/ans2
Tulos: Odotat suuremmalla todennäköisyydellä poikaa!

Kiinalainen syntymäkalenteri
http://www.vau.fi/raskaus/Poika-vai-tytto/Kiinalainen-syntymakalenteri/
Tulos: Poika

Myöhemmin se sitten nähdään, osuiko veikkaukset oikein vai ei. Kumpi vaan sieltä sitten tuleekaan, niin yhtä rakas molemmissa tapauksissa ♥

11. raskausviikon masu

Päätin aloittaa näiden masukuvienkin laiton tänne ihan sen vuoksi, että näen itsekin, miten masu kasvaa viikko viikolta/kasvaako se edes. Nyt on menossa 11. raskausviikko ja masu on jo hieman pömpällä. Sisään päin ei sitä saa enää vedettyä. Papuhan ei kovin suuri vielä näillä viikoilla ole, mutta ainakin turvotuksesta olen kärsinyt alusta saakka, joten voi olla sitäkin.

Välillä on ollut nyt jo vaikea piilottaa esiin pompannut pikkumasua, mutta löysillä vaatteilla asia hoituu aika hyvin. Yritin löytää myös ennen-kuvaa, mutta harvemmimpa sitä on koskaan tullut omaa mahaa kuvattua.

Kuvan voi halutessaan klikata suuremmaksi.

Mikä ihmeen rv x+x?

Ajattelin vähän avata tuota minunkin käyttämää tyyliä ilmoittaa raskauden kesto, jota myös neuvolassa käytetään. Tämä siis sen takia, jos joku ei ole ehtinyt asiaan vielä tutustua.

Raskaus lasketaan alkaneeksi viimeisten kuukautisten alkamispäivästä. Tänään minulla on menossa rv 10+4 eli 11 raskausviikko. Itseni oli aluksi vaikea ymmärtää, miksi raskausviikko on aina yhden numeron enemmän kuin tuolla tarkemmalla tavalla ilmoitetulla.

Tässä kuitenkin lyhyesti avattuna:

Rv x+y:
x = Jo menneet täydet raskausviikot
y = Päivien lukumäärä meneillään olevalta, keskeneräiseltä, raskausviikolta

eli kaikessa yksinkertaisuudessaan Rv 10+4 = Raskautta takana 10 viikkoa ja neljä päivää

Verikokeet

Tänään oli ensimmäinen neuvolan lähetteellä tehty verikoe. Kävin heti aamulla jonotustaktiikalla antamallla nelisen pulloa verta, jotka jäivät vinhasti keinumaan pöydälle. Olin mennyt labraan suoraan herättyäni, jotta pystyin antamaan samalla myös neuvolan pyytämän virtsanäytteen ja kävin lähtiessä senkin jättämässä. Toivottavasti näitä ei tule kovin montaa, oli sen verran tuskaa. Jatkossa ainakin haen näytepullot jo aikaisemmin kotiin.

Jossain vaiheessa tuntui, että olisi alkanut heikottamaan, kun en ollut aamulla juonut tai syönyt ja verta otettiin pulloittain. Onneksi se oli kuitenkin nopeasti ohitse ja pääsin lähtemään töihin.

Tulossa olisi myös sokerirasituskoe, joka ehkä vähän enemmän ahdistaa. Inhoan noita neuloja ja varsinkin jos niillä tökitään tunnin välein, niin ei kiva.

Ainakin jotain positiivista tähän päivään: mies sai ultrapäivän vapaaksi ja pääsee mukaan katsomaan pikkusta.

Rv 10+3

Aika on mennyt mielestäni aika hitaasti, kun olen odotellut että ne kriittiset 12 viikkoa menisi ohitse ja voisi alkaa kunnolla nauttimaan raskaudesta. Käytiin viime viikolla miehen kanssa yhdessä neuvolassa, jossa vierähtikin melkein kaksi tuntia. Keskusteltiin kaikesta ja saatiin paljon lippuja ja lappuja. Samalla neuvolatäti otti sormestani verinäytteen, mittasi verepaineen sekä painoni. Kaikki oli kuulemma ihan ok. Varailtiin siinä seuraava neuvola-aika sekä lääkäriaika, jotka molemmat menivät marraskuulle. Minut neuvottiin labroihin 11 viikolla sekä varaamaan aika sokerirasituskokeisiin. Sain myös valita synnytyssairaalani, jonne tietoni lähetettiin.

Mulla on ollut aika helppo alkuraskaus, koska en ole kärsinyt pahoinvoinnista yms. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten alkoi etova tunne ja vähän sellainen tukalakin... Kummallista, kun näillä viikoilla pahoinvoinnin pitäisi nimenomaan helpottaa.

Vatsa on vaihtelevasti turvonnut. Kävin yhdessä vaiheessa jo ostamassa mammahousutkin ja muita mammavaatteita, kun alkoi vatsa olla sellaista kokoa, että oltaisiin varmaan muuten töissä huomattu. Nyt esim. vatsa on kuitenkin suhteellisen tasainen ja ei niin helposti huomattavissa. Alavatsalla näkyy pienen pieni kumpu. Minulla on tosin taaksepäin kallistunut kohtu, joten voi olla, ettei raskaus näy aivan pian.

Unohdan hyvin usein edes olevani raskaana. Joka aamu yllätyn kun tajuan asian. Olen halunnut tätä jo niin kauan, että sitä on vaikea edes todeksi uskoa. Kamalan malttamaton olo ja haluaisin jo nähdä pikkuisen kunnolla ultrakuvissa. Tärkeää olisi myös, että mieskin pääsisi mukaan katsomaan pikkusta.

Sukulaiset ovat suhtauneet todella hyvin asiaan ja ovatkin oikeastaan aika innoissaan. Ihmetystä olemme saaneet mm. sen vuoksi, ettemme ole menneet vielä kihloihin/naimisiin. Ei olla haluttu pitää sen suhteen kiirettä, koska ei nähdä sitä niin tärkeänä asiana. Kuitenkin ainakin kihlautuminen olisi kiva juttu ennen vauvan syntymää.

Vaikka raskaus onkin näin alussa, olen tehnyt jo pieniä ostoksia. Alla olevassa kuvassa muutama kirppikseltä parilla eurolla löytämäni vauvanvaate sekä ystäväni tekemä imetyskoru:

Lisäksi käytiin Lidlissä ostamassa kaikkea kivaa, kun niin halvalla sai, heh. Noi turvajutut etenkin on todella kivoja, koska olisin ne muutenkin jossain vaiheessa hommannut:

Tultiin tänään kotiin ja voi mikä ilo mulla tuli, kun huomasin ultrakutsun tipahtaneen postistamme. Nyt tiedän, milloin nään pavun ensimmäisen kerran kunnolla sekä milloin ehkä näen tulevan lapsemme sukupuolen.

Tärkeät päivät:

• 18.10.2016 : nt-ultra
• 13.12.2016 : rakenneultra

Mistä kaikki alkoi?

Täällä blogia aloittelee esikoistaan odottava 23-vuotias nainen. Olen aina tykännyt kirjoitella blogia ja sitä ennen päiväkirjoja. Nyt tuntuu siltä, että ajatuksien jakaminen olisi mukava idea.

Ollaan seurusteltu 23-vuotiaan avomiehen kanssa nyt noin viitisen vuotta ja siitä yhdessä asuttu muutama 2-3 vuotta. Oltiin yhdessä ajateltu, että aloitetaan yrittämään vauvaa syksyllä. Meidän papu tarttuikin sitten mukaan jo ensimmäiseltä kierrolta, joka alkoi 22. päivä heinäkuuta. Laskettuaika on 27-28.4.2017 (riippuen millä laskurilla lasketaan).

Tein ensimmäisen testin muistaakseni noin kp 29, jolloin testiin ilmestyi kuvan mukainen erittäin hailakka haamulainen:

Mies ja äitini olivat molemmat epäileväisiä ja sanoivat, etteivät näe testissä mitään. Itse huomasin haamun heti. Tein sitten uudet testit seuraavana päivänä, jolloin asiaan saatiin varmuus:

Vähän aikaa meni totutella ajatukseen, että meillä on tulevana keväänä nyytti sylissä ja että kaikki kävi näinkin nopeasti. Aika nopeasti kuitenkin kerroin uutisista läheisilleni ja vasta hieman myöhemmin myös tutuille. Lopuille kerron vastan ensimmäisen ultran jälkeen.

Mulla oli aikamoisia alavatsakipuja ja muita oireita, joiden takia halusin käydä varhaisultrassa yksityisellä. Jännitin tutkimusta ja mietin, näkyyköhän siellä edes mitään. Ihmetystäni lisäsi mm. se, ettei minulla ole ollut koko alkuraskaudessa pahoinvointia tai muita yleisiä oireita. Ainot varhaiset oireet ovat olleet turvotus, väsymys, nälkä ja alavatsakipuilut. 

Menin kuitenkin varhaisultraan rv 6+3. Ultraaja sanoi, että pavun koko vastasi juuri noita päiviä (vaikka oli tosin vain 3,7 mm) ja kaikki oli muutenkin hyvin. Sain myös nähdä ruudulta, miten pavun sydän lepatti vauhdikkaasti♥

Jännityksellä odotellaan tulevaa.