22. raskausviikon ajatuksia

Tänään on siis rv 21+6 eli huomenna vaihtuu jo 23. raskausviikkoon, mutta ajattelimpa kuitenkin kertoa näistä tämän viikon tuntemuksista. Sikiö on tällä viikolla noin 400 g painava ja 26 cm pitkä. Mahakin tuntuu kasvaneen sen verran...

Viikko on sujunut ihan kivasti ja aika samalla tavalla kuin muukin raskaus tähän saakka. Olen kuitenkin alkanut hiljalleen jännittämään kaikkea ja myös pelkäämään, että vauva syntyisi liian aikaisin, ei olisikaan terve tai että synnytyksessä kävisi jotain. Tieto lisää tuskaa ja sen olen nyt huomannut, kun olen liikaa lukenut kaikkia surullisia tekstejä lapsen menetyksestä jne. Ei ehkä kannattaisi raskaana lukea niitä.

Minulla alkoi toissailtana aivan järkyttävä selkäkipu oikealla alaselässä, kun makoilin oikealla kyljelläni. Aluksi säikähdin, että se on supistus ja että vauva tulee ulos ja ryntäsin kuuntelemaan vauvan sydänääniä dopplerilla, mutta mitä ilmeisemmin kyse oli vain selkäsärystä. Menin nukkumaan ja heräilin aina kääntyessäni pois vasemmalta kyljeltäni järkyttävään selkäkipuun - aina siinä samassa kohdassa. Soitin aamulla neuvolaan, mutta he sanoivat, ettei kuulosta ainakaan supistuksilta ja neuvoivat olemaan terveyskeskukseen tai työterveyteen yhteydessä.

Kivut jatkuivat koko eilisen vapaapäiväni. Selällään oleminen, oikealla kyljellä oleminen, seisominen, oikean käden ojentaminen ja niin edelleen - kaikki sattuvat oikealle alaselkään. Sauna tuntui auttavan hetkeksi, mutta kipu paheni pian taas. Laitoin ennen nukkumaanmenoa kylmägeeliä sekä otin panadolin, mutta silti myös viime yö meni kivuista kärsien ja sain unta yhteensä ehkä noin tunnin pari. Jouduin siis olemaan tänään pois töistä ja sain onneksi työterveydestä iltapäivälle ajan.

Nyt samaan aikaan selkäsärkyjeni kanssa vauva on alkanut potkimaan hurjan usein. Ennen tunsin potkuja muutaman kerran päivässä, mutta nyt hyvin usein. Illalla nukkumaan mennessä on vaikea saada unta, kun vauva potkii todella kauan ja melko kovaakin ja heti kun herään, hän potkii taas.
 
Näin viime yönä karmaisevan unen. Uni pohjautui muutaman viikon vanhaan uneeni, jossa minulla heilui keskimmäinen alahammas, jossa ihmettelin unen merkitystä. Nyt näin unta, että hölkkäsin myös raskaana olevan ystäväni kanssa (hän on tosin paljon minua pidemmällä raskaudessaan) metsässä ja en millään pysynyt hänen perässään. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja kohdallani kääntyi sanomaan minulle: "Nyt tiedän. Se minun ennustukseni tarkoitti, että vauva kuolee syntyessään ja sun, että se kuolee jo kohtuun". Heräsin järkyttyneenä. Miksi aivot tekevät tällaista raskaana? Aivan kamalia ja sekavia unia koko ajan.

Lauantaina on jouluaatto ja mulla on vieläkin lahja-asiat hieman kesken. En ole tämän selänkään takia voinut hoitaa asioita nyt loppuun. Kotonakaan ei ole mitään joulusisustuksia, kun kirpputorin ja muiden asioiden takia sekin asia on jäänyt. Huomenna olisi vielä tarkoitus leipoa joululahjoja, jos selkä vaan antaa sen verran myöden. Nyt olen yrittänyt vaan välttää selän rasittamista, kun se tuntuu kipeytyvän ihan kaikesta.

Enää noin 19 viikkoa laskettuun aikaan ja 12 viikkoa äitiysloman alkuun.

Kasvava kiintymys vauvaa kohtaan raskauden aikana

Odotan tosiaan ensimmäistä lastani ja kaikki on minulle vielä uutta ja vierasta. Aluksi en osannut ollenkaan ajatella, että edes olen raskaana ja koko ajatus tuntui utopistiselta. Vieläkin herätessäni hetkeksi unohdan asian ja havahdun siihen vasta hetken päästä. Pienestä tytöstä saakka olen nähnyt unia, joissa minusta tulee äiti, mutta nyt se on oikeasti todellista. Vatsassani kasvaa jälkeläiseni!

Olen seurannut sikiön kehitystä alusta saakka vau.fi-sivuston kuvien avulla ja imenyt itselleni kaiken mahdollisen tiedon. Olen lainannut kirjastosta läjittäin raskauskirjoja ja lukenut niitä sekä ollut erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä mukana keskustelemassa muiden samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa.

Ultrat ovat luoneet hieman lisävarmuutta siihen, että vatsassani oikeasti kasvaa ihmisalku ja minusta oikeasti on tulossa äiti. Edelleen vahvistuvat ja lisääntyvät potkut luovat sidettä vauvaan ja vahvistavat äidiksi tulemisen tunnetta.

Olen nyt hiljalleen alkanut kiintymään enemmän ja enemmän tulevaan lapseemme ja huomaan herkistyväni aikaisempaa helpommin. Rakenneultran jälkeen olen leijaillut jossain pilvilinnoissa. Hän näytti niin ihmiseltä ja oli kasvanut niin paljon. Minun oma lapsi.

En voi edes kuvitella sitä tunnetta, kun oman lapsen näkee ensimmäisen kerran ja oppii tuntemaan hänet. Olen jo nyt niin rakastunut ja kiintynyt meidän papuun. Pelko on tosin myös lisääntynyt ja huoli raskauden kulusta ja siitä, sujuuko kaikki hyvin, syntyykö lapsi terveenä, säilyykö lapsi terveenä ja niin edelleen. Huoli tulevasta. En olisi ikinä voinut kuvitella, että raskaus voi olla näin tunteellista ja ihanaa aikaa ja että tämä rakkauden tunne olisi näin vahva. Aivan uusi kokemus ja hyvin kasvattava.

Rakenneultra rv 20+5

Tänään oli se monen innolla ja kauhulla odottama rakenneultra. Eilisilta meni pienessä hermoilussa, kun jännitin koko ajan, mitä siellä näkyy ja onko kaikki rakenteet ok jne. Sain jännityksen melkein tarttumaan myös mieheeni.

Aamulla herättiin ja syötiin yhdessä aamupalaa. Kamalassa pakkasessa kiiruhdettiin bussiin, jolla köröttelimme naistenklinikalle. Aikamme oli puoli yheksältä, mutta olimme paikalla jo hieman etuaikaan. Istuimme parikymmentä minuuttia odotustilassa, kunnes pääsimme sisälle.

Olin unohtanut neuvolakortin kotiin, mutta onneksi se ei haitannut. Mies istui taas sopivalle paikalle monitoriin nähden ja itse kävin heti takin riisuttuani tutkimuspedille makuulleni. Lääkäri aloitti tutkimalla vauvan pään rakenteita ja saikin halkaisijamitaksi 47 mm sekä ympärysmitaksi 174 mm. Kooltaan papu kuulemma muistutti kolmea päivää sirompaa, mutta laskettua aikaa ei edelleenkään muuteta.

Aivoissa näkyi olevan kaikki niin kuin pitää, napanuora näytti hyvältä, sydän oli normaali ja sen reitit, keuhkot ja sen reitit ok, sisäelimet löytyivät ja olivat ok, vatsanpeitteet olivat sulkeutuneet normaalisti, luut olivat hyvän mittaiset (reisi- ja olkaluut) ja niin edelleen. Sanoi, että hyvin kehittynyt, mutta saa silti vielä jatkaa kehittymistään masussa rauhassa hyvän aikaa. Lääkäri mainitsi pään olevan muodoltaan pyöreä, mikä ei niin hämmästyttänyt minua, koska minulla, äidilläni ja veljelläni on kaikilla pyöreänmuotoinen pää ja veljestäni oli sanottu samoin odotusaikana. Kasvoiltaan hän muistutti hyvin paljon minua ja samaa sanoi myös mies. Minun nenä ja ilmeisesti pään muoto. Varmasti hänestä löytyy myös samaa tulevan isän kanssa - ei kaikkea vielä ultran perusteella näe.

Oli mukavaa vaihtelua, että vauva oli ensimmäistä kertaa selälleen ultrausaikana ja saatiin tarkkoja kuvia myös kasvoista. Hän oli kasvanut niin paljon ja näytti jo ihan ihmiseltä. Vauvan vatsa oli pulleana täynnä lapsivettä, jota on nieleskellyt ahkerasti. Yhdessä vaiheessa hän nosti rivakasti nyrkkinsä ylös, jolloin tunsin liikkeen saman aikaisesti. Jalkojaankin ojenteli suoraksi ja oli vaan niin maailman söpöin pikkuinen ♥

Lopussa lääkäri kysyi, haluammeko tietää sukupuolen? Sanoin, että meille on aiemmin sanottu, että olisi poika; vieläkö näyttäisi siltä? Hän ultrasi hieman ja sanoi sitten, että kyllä vaan, tuolla näkyy kivekset ja tuolla pippeli. Meidän pieni poika se siellä kasvaa ja räpiköi.

Jäi todella hyvä fiilis. Lääkäri sanoi, ettei jatkotoimia tarvita ja jatkossa tutkimukset vain neuvolassa. Sanoi, että enskerralla sitten synnyttämään vaan! Toi muutaman hikipisaran otsalle, kun taas senkin asian tajusin. Ensikertalaisena etenkin jännitän sitä aika paljon. Kuviakin saatiin mukaamme kuusi kappaletta.

Aiomme tosin käydä vielä myöhemmin yksityisellä 3D-ultrassa, jotta saamme muistoksi sen pienen videopätkän pojasta.

21. raskausviikon masu

Nyt sitä sitten ollaan jo yli puolenvälin (tänään siis rv 20+4). Aluksi tuntui, että aika ei liiku lainkaan ja kaikkeen on niin kamalan paljon aikaa. Nyt on jo nt-ultra sekä myös yksityinen ultra takana ja potkutkin tuntuvat useaan otteeseen päivän aikana. Aika on alkanut kulumaan entistä nopeammin ja myös mahan kasvu kiihtymään. Enää se ei ole vain turvotusta, vaan se ihan oikeasti kasvaa vauvan vuoksi!

Maha on mielestäni melkein pienempi kuin alkuturvotuksessa. Lääkärihän sanoi aikaisemmin, että minulla on taaksepäin kallistunut kohtu, jonka vuoksi vatsa ei välttämättä näy niin helposti. Nyt kuitenkin jo muut huomaavat masun ja äitikin sanoi, etten vain itse huomaa asiaa, mutta kasvanut se on aikaisemmasta.

Potkut tuntuvat jo tosi vahvoina ja välillä näkyvät selälleen maatessa myös vatsan pinnalla pieninä liikkeinä. Mies on tuntenut potkut jo useaan otteeseen vatsan pinnalta ja tuntuu aina vähän "oudoksuvan" niitä. Miten siellä toisen mahassa oikeasti joku potkii sisältä päin?

Huomenna on se varmasti jokaisen kovasti odottama rakenneultra. Itseäni ei niinkään jännitä se, koska kävin jo muutama viikko sitten yksityisellä ultrassa, jossa nähtiin jo mm. sukupuoli sekä vähän pääpiirteittäin rakenteita. Jännitän kuitenkin sitä, että kaikki rakenteet vaikuttaisivat huomenna hyviltä, kun lääkäri ultraa sikiötä ja tarkistaa tilannetta. Onneksi saan miehen taas mukaani seuraksi.

Muuten kaikki on mennyt aika hyvin. Vähän on välillä tukala olo ja pahoinvointiakin jonkun verran, mutta muuten mennyt ihan kivasti tähän asti. Univaikeuksia ja jatkuvaa pissahätää on tosin, mutta se kuuluu asiaan.


Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 19. raskausviikon masu
• 16. raskausviikon masu
• 15. raskausviikon masu
• 14. raskausviikon masu
• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Baby-Merc LEO Kombi lastenvaunut

Tilattiin muutama viikko sitten vauvakulmasta otsikon mukaisen yhdistelmävaunut turvakaukaloineen päivineen melko huokeaan hintaan. Saatiin tänään äiti mukaan hakemaan niitä postista ja olikin niin isossa pahvilaatikossa, että piti purkaa ajomatkaa varten koko laatikko.

Päästiin äskettäin kokoamaan niitä ja hieman aluksi harmitti, kun mukana olevat ohjeet olivat englanniksi ja ilmeisesti ohjeissa oli kokonaan eri vaunumalli, joten jouduttiin aika kauan pähkäilemään, että saatiin tuo vaunukoppa koottua. Lopulta kuitenkin onnistuttiin ja saatiin kaikki kokoon. Istuinosaan emme vielä halunneet turhaan kiinnittää tuota suojaosaa.

Mietin aluksi, olemmeko turhan aikaisin liikkeellä, mutta ehkä paremmin aikaisin kuin liian myöhään. Oli vaikea keksiä, minne me saataisiin vaunut mahtumaan, mutta lopulta saatiin järjestettyä eteiseen niille sopiva paikka. Koppa ja istuinosa saavat olla toistaiseksi vielä vaatekaapissa.

Mukana oli hoitokassi, taitettava hoitoalusta, hyttyssuojat, sadesuoja jne. Vaunut vaikuttavat jämäköiltä ja renkaat myös. Hyvin liikkuivat, vaikka vielä ei päästä niitä testailemaan kuin täällä kotioloissa.

Jos yksi miinus pitäisi sanoa, niin se on tuo tavaraosio tuolla vaunujen alapuolella. Sinne ei meinaa mitenkään päästä käsiksi, koska se on niin kiinni vaunujen pohjassa. Muuten vaikuttavat näppäriltä ja hintaansa nähden todella mukavalta paketilta.

Minulla on itselläni vielä huominen vapaata töistä ja nyt katsellaan miehen kanssa linnanjuhlia tv:stä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Viikonlopun Ikea-ostokset

Käytiin sunnuntaina äidin kanssa Ikeassa ostoksilla. Ostin nyt ammeen, potan ja hoitopöydän sekä hoitopöytään valkoisia laatikkoja. Mies kasasi alkuviikosta hoitopöydän ja sain vihdoin laitettua sinne nuo tähän asti kertyneet vauvanvaatteet. En ole vielä pessyt niitä vaan pesen ne vasta sitten, kun äitiysloma alkaa.

Vielä pitäisi hankkia hoitoalusta tuohon hoitopöytään. Äitiyspakkauksessa tulee onneksi mukavasti kaikkea tarpeellista sitten mukaan kuten hiusharja, talkki jne. Vaipat hankin myös vasta äitiyslomalla.

19. raskausviikon masu

Nyt ei olekaan ollut kuvia 17-18. viikkojen masuista, mutta muutos on ollu niin vähäistä tässä ja muutenkin masun koko on vaihdellut turvotuksen yms. mukaan. Nytkin etenkin aamuisin vatsa näyttää melko tasaiselta ja samalta kuin ennen raskautta, mutta iltaa kohden turpoaa. Onhan toki vauvakin jo kasvanut, joten on sitä kokoa tullut senkin vuoksi. Veikkaan kuitenkin, että kunnon kasvaupyrähdys on vasta tulossa.

Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 16. raskausviikon masu
• 15. raskausviikon masu
• 14. raskausviikon masu
• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Miten poikia kasvatetaan?

Mua on alkanut jo jonkun verran jännittämään. Aina lapsenakin jotenkin ajattelin, että mulla olisi aikuisena tyttölapsia ja kasvattaisin niitä niin kuin olisin katsonut itselleni sopivaksi tavaksi. En ollut ajatellutkaan, että odottaisinkin esikoiseksi poikaa. Yllätys olikin oikeastaan melko positiivinen ja olen nyt jo täysin kiintynyt tulevaan pikkuiseemme.

Jännitykseksi on herännyt, miten niitä poikia kasvatetaan? Miten kasvatan pojastani hyväkäytöksisen, muita arvostavan ja tunteensa ilmaisevan pienen miehen? Haluan lapselleni vain parasta ja että hänellä olisi mahdollisimman hyvä lapsuus sekä eväät tulevaa varten.

Minua jännittää väkivalta. Pelkään sitä, että pojastani tulisi väkivaltainen tai että häntä kohtaan oltaisiin väkivaltaisia. Pelkään etenkin kiusaamista, koska huomasin itse koulussa, että pojilla se oli usein väkivaltaista. Haluan puuttua kaikkeen väkivaltaan jo heti alussa ja opettaa erottamaan oikean sekä väärän. Ei miehen ole aina pakko olla "kova" vaan voi olla myös ystävällinen ja järjellä toimiva.

Tunteet saa ja pitää näyttää. Mieskin saa itkeä. Haluan kysyä pojaltani, mikä sinua harmittaa? En kiellä itkemistä enkä tunteiden purkamista (niin kauan kun niihin ei sisälly väkivaltaa, josta äsken mainitsinkin). Haluan kertoa pojalleni, miten paljon häntä rakastan ja osoittaa tunteeni myös teioin, kuten halaamalla, sylissä pitämisellä ja iltasatua lukien. Myös isää saa itkettää ja myös isä saa näyttää tunteensa. Isästähän poikakin usein ottaa miehenmallia.

En hauku miehiä enkä arvostele heitä. En arvostele myöskään naisia enkä itseäni tai etenkään miestäni. En halua, että poikani kokee oman sukupuolensa huonommaksi tai että hän arvostelisi itseään minusta mallia ottaen. Haluan kehua häntä ja hänen tekemiä töitään ja opettaa häntä arvostamaan itseään sekä muita ja olemaan kohtelias.

Kaikkein tärkeintä on, että haluan opettaa lapseni arvostamaan eläimiä sekä luontoa. Haluan käydä perheen kesken kävelemässä metsässä, viedä häntä eläintarhoihin, hevostalleille ja ruokkimaan sorsia. Haluan opettaa kierrätystä ja sitä, mikä elämässä on tärkeää.

Nykyään nuoret miehet pelaavat aika paljonkin ja haluaisin jo pienenä kehittää paljon yhteistä perheen keskeistä tekemistä ja vetää rajoja pelaamiseen, teeveen katsomiseen ja muutenkin älylaitteiden parissa aikaan viettämiseen. En halua, että pelit ja tv ovat ainoat, joista hän saa hupia ja joiden parissa hän saa aikansa kulumaan.

Kaiken kaikkiaan haluan, että hän olisi tyytyväinen elämäänsä, tuntisi itsensä rakastetuksi, viihtyisi myös kotona ja perheen kesken, pystyisi puhumaan tunteistaan ja olisi ns. "hyvä tyyppi". Tiedän, että nämä ovat vain tämän hetkisiä ajatuksiani ja tilanteet vaihtuvat ja ihmiset ovat erilaisia jne. Voi olla, etten onnistu kaikessa, mitä olen ajatellut, mutta olen kuitenkin pohtinut kasvatusta paljon. Itse olin todella hankala lapsi, mutta olen aina halunnut viettää aikaa perheeni kanssa ja rakastanut perhettäni sekä arvostanut lapsuuttani. Olen kiitollinen vahemmilleni, että he silti jaksoivat olla kanssani kärsivällisiä, tukea, auttaa ja rakastaa. Veljeni oli paljon helpompi lapsi ja hän on rauhallinen, tasapainoinen, eläimiä ja luontoa rakastava, tunteellinen sekä hyvä ihminen. Myös hän on aina arvostanut perhettään ja halunnut viettää meidän muiden kanssa aikaa. Sitä haluaisin itsekin. Haluan tiiviin, yhdessä aikaa viettävän perheen, jossa on rajoja, mutta ei liikaa. Kultainen keskitie kunniaan myös kasvatuksessa.

Tulevia ostoksia ja toiveita

Jonkin verran olen jo asioita hommaillut. Pinnasängyn osti mummi meille alennuksesta, mutta se on vielä kasaamatta ja turha sitä on vielä kasatakaan pölyttymään. Olen ostanut mm. harsoja, bodeja, housuja, sukkahousuja, sukkia, ensitossut, kantopussin, lakanoita, lasten kirjoja, turvajuttuja (mm. pistorasioihin ja teräviin reunoihin) ja sen sellaista - lähinnä juuri kirpputoreilta. Yhdistelmävaunut tilattiin kaksi viikkoa sitten ja pakettiin kuuluu mukaan vaunut, hoitolaukku ja turvakaukalo. Olen päättänyt jättää niiden esittelemisen siihen, kun saadaan ne postista tänne meille. Mummi on luvannut tehdä minulle niihin vaunuverhon.

Tarvitsemme kuitenkin vielä mm. hoitopöydän, ammeen ja syöttötuolin (jolla ei tosin ole vielä mitään kiirettä). Minulla on näistä jo aika varmat mielipiteet, koska olen sisustanut asutoamme tietyillä väreillä. Syöttötuolia saatan toivoa vanhemmiltani joululahjaksi. Hoitopöydän ostan varmaan nyt lähiaikoina, koska tarvitsemme myös tilaa vauvan vaatteille. Niitä alkaa olemaan jo jonkun verran...

Sunvik hoitopöytä - Ikea

Stokke Tripp Trapp - syöttötuoli

Lättsam amme - Ikea

Haetaan ehkä äidin kanssa viikonloppuna tuo hoitopöytä ja amme Ikeasta ja sitten tuo syöttötuoli jää haaveeksi vielä toistaiseksi.

Olen saanut kuulla jo kahdesta suunnasta, että saisin heidän poikien vauvavaatteet, jos vain haluan, eli niitä on tiedossa melkoinen pino. Lisäksi tietenkin äitiyspakkaus, joka ainakin nyt 2016 vuonna on ollut vähän poikamainen, joten olen vain tyytyväinen, jos sen saan vielä keväällä. Siinä tulee sitten paljon kaikkea muutakin tarpeellista mukana ja sitä pahvilaatikkoa olen ajatellut käyttää ensisänkynä. Miehen mummi luultavasti kutoo siihen pienen peiton. Niin ja äiti on jo varannut työkaveriltaan jonkun sitterin, joka keikkuu vauvan liikkeiden mukana.

Tarvitsen vielä ennen vauvan syntymää vaippoja, lakanat äitiyspakkaukseen (ompelen ehkä itse), tutteja, tuttipulloja, imetyspaitoja, mahdollisesti leikkimaton ja sen sellaista pientä härpäkettä. Asioita, joilla ei vielä ole kiire on mm. potta, patja pinnasänkyyn, hypytyskeinu, lelut yms. Kaikki aikanaan.

Ensimmäinen neuvolalääkäri

Tänään, rv 17+6, oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Mies tuli seuraksi odottamaan, mutta pyysin häntä kuitenkin jäämään odotustilaan lääkärin ajaksi, koska olin kuullut, että siellä tehdään tarvittaessa myös sisätutkimus.

Minut kutsui huoneeseen todella mukavan oloinen nuori nainen, joka kertoi heti alkuun, että hänellä on huoneessa myös opiskelija, haittaako se minua? Olin hieman hämilläni, koska en osannut odottaa sitä. Kysyin, mitä neuvolalääkärillä tehdään ja hän sanoi, että kyselee kysymyksiä ja sitten tehdään sisätutkimus. Olin sen verran hämmäntyneen oloinen, että lääkäri ehdotti itse, että opiskelija voisi olla tutkimuksen ajan ulkopuolella. Olen ollut vain muutaman kerran vastaavassa ja jännitin sitä muutenkin, joten samanikäisen opiskelijapojan läsnäolo tuskin auttaisi rentoutumaan, kun olin tarkoituksella jättänyt jopa oman mieheni huoneen ulkopuolelle odottamaan.

Lääkäri kyseli kaikenlaista terveydentilasta ja raskauden kulusta. Kertoi arvojen olevan ok ja sanoi kuitenkin, että sukurasitteen vuoksi pitää mennä vielä puolessa välissä uudelleen sokerirasitukseen. Voi ei, en pitänyt siitä ollenkaan viimeksikään. Mitattiin myös verenpaine.

Pian lääkäri pyysi opiskelijaa odottamaan huoneen ulkopuolelle ja pyysi sitten minua tutkittavaksi. Onneksi kohdalleni sattui supermukava ja ystävällinen lääkäri, joka kyseli jo alkuun, olenko jännittäjä ja miten on edelliset kerrat menneet. Lääkäri ymmärsi minua ja loppujen lopuksi koko hommasta jäi todella hyvä olo ja osa pelostani tutkimusta kohtaan katosi. Aikaisemmat kerrat ovat olleet aika kamalia ja tutkineet hoitohenkilöt hyvin kiireisiä/ujoja, joten tällä kertaa olin todella tyytyväinen lääkäriin. Tutkimus oli kuitenkin todella nopeasti ohi ja sen jälkeen hän halusikin kuunnella vauvan sydänääniä ja katsottiin hetki pikkuista ultralla. Papu oli mennyt selälleen istukan taakse ja hänestä näkyi vain pää. Lääkäri myös tokaisi, että "nyt se potkii sinun kohtusi takaseinämää".

Kaikki oli hyvin ja mitään moitittavaa ei ollut. Sain myös kuulla, että kohtu sijaitsee takana, joten liikkeiden pitäisi tuntua hyvin. Noh, olenkin tuntenut potkuja nyt jo muutaman päivän aika useastikin ja melko voimakkaina. Taitaa tulla pitkä ja vahva poika meille ♥

Seuraava lääkärikäynti onkin vasta viikolla 36, jolloin tutkitaan sitten enemmänkin synnytykseen liittyviä asioita ja mitataan lantioaluetta jne.

Lähdettiin lääkärikäynnin jälkeen miehen kanssa vielä kiertelemään kirpputorille ja löysin paljon kivoja poikien vauvavaatteita. Hintaa tuli vain 11 euroa, vaikka löysin kamalan läjän kaikkea tosi kivaa. Yksi oli ehdottomasti yli muiden ja aivan minun tähän astinen lempparini kaikista vaatteista ja se on marimekon musta-virheä-raidallinen body, joka maksoi ainoastaan 2 euroa ja on mielestäni hyväkuntoinenkin. Laitan tähän loppuun vielä kuvan tuosta lempparistani:

18. raskausviikon ajatuksia

Ultraajan mukaan nyt olisi menossa jo 19. raskausviikko, mutta elän edelleen neuvolan ajoissa. Uskon pojun reisiluun olleen sen vuoksi pitkä, koska myös mieheni jalat ovat todella pitkät ja on hän muutenkin pitkä mies.

Tänään on siis rv 17+5 ja raskaus on jatkunut melko mukavasti. Vatsa on kasvanut yhä ja varmasti vain kasvaa lisää lähiviikkoina. Hengitys on ollut vähän aikaisempaa raskaampaa, mutta muuten olo on ollut hyvä.

Eilisen ultran jälkeen olen tuntenut koko ajan papusen liikkeet. Tänään aina kun olen hermoillut tai ollut kovin stressaantunut, on alavatsalla alkanut kova potkinta. Nyt potkut tuntuu jo todella hyvin. Pitäisi koittaa nyt olla mahdollisimman paljon stressaamatta, niin ei papukaan hermoilisi.

Raskaus on tullut hyvin paljon konkreettisemmaksi nyt, kun sukupuoli on tiedossa. Olen myös jotenkin kiintynyt vielä entistä enemmän kasvavaan lapseemme nyt, kun tiedän enemmän hänestä. Meidän ihana poika.

Ajattelin kerätä tähän pieniä kohtia, joita itselläni on ollut tässä raskaudessa, jotka usein "sopivatkin" poikaraskauteen:

- Täysin näppylätön, hehkeä iho
- Paksu ja hyvinvoiva tukka
- Ei lainkaan pahoinvointia koko raskauden aikana

Mutta sitten oireet, joiden sanotaan kuuluvan tyttöraskauteen ja jotka minulla kuitenkin ovat:

- Leveä, "tyttömäinen" maha
- Makeahimo
- Vauvalla korkea syke (alussa 150-160 - nyt kuitenkin jo alle 150)

Kyllä on tuntunut aika hitaasti menevän tähän astinen raskaus, kun niin kovasti odottanut mm. ultria ja ensimmäisiä liikkeitä. Nyt alkaa jo nopeutua, kun liikkeet tuntuvat ja ultrassakin käyty.

Rv 17+4 ultra ja sukupuoli

Käytiin tänään Perhe Arten ultrassa ja oli kyllä mukava kokemus. Huone oli todella kodikas ja mukavasti sisustettu. Sain ottaa miehen ja äidin molemmat mukaan ja kertoa, mitä haluan ultralla selvittää. Minua kiinnosti myös kovin, kumpaa sukupuolta papu on, koska olen koko raskauden ollut niin kovin varma, että hän olisi poika.

Olimme aluksi sopineet, että sukupuolen saa kertoa, mikäli se näkyy. Kaikki näytti olevan todella hyvin ja toisin kuin aikaisemmin, laskettuaika varhaistu 27.4.17 -> 24.4.17. Olikin isompi kuin oletettua. Ei tarvinnut kovin kauaa odotella, kun lähes heti kaveri näytti "vehkeensä".

Poikahan se siis siellä kasvaa ja melko vilkas sellainen. Kovin hyviä kuvia ei taaskaan saatu ja aika paljon poika tykkäsi taas "rukoilla" ja piilottaa päätään. Lähes koko ajan oli mytyssä ja nojaili istukkaan. Oli kuitenkin supersöpö ja kova vilkuttelemaan. Tunsin myös ultran aikana todella hyvin pojun liikkeet.

Tuleva mummi oli todella innoissaan ja ihasteli pavun liikkeitä ruudulta. Käytiin myös kahvittelemassa ja kertomassa myös mun isälle ja pikkuveljelle uutisesta. Myös he olivat tohkeissaan. Joulukuussa on sitten vielä rakenneultra, jossa katsotaan vielä tarkemmin kaikki mitat yms.

Ensimmäinen potku

kuva netistä

Haluan sen tännekin laittaa ylös, etten vain unohda. Eilen, eli rv 16+6 tunsin aivan ensimmäisen potkun! Olin syönyt jäätelön ja juonut huikan limua saunan jälkeen, kun makoilin illalla sohvalla selälläni. Aluksi olin tuntenut kuplamaista möyrintää kohdun seudulla, mutta yhtäkkiä tunsin aivan selkeän potkun jossain siellä syvällä kohdun sisällä. Aivan kuin papu olisi potkaissut virtsarakon seudulle ja alavatsassa muljahti hassusti.

Tänään alkoikin 18. raskausviikko ja töissä on kyllä jo vatsa huomattu... Rakenneultra olisi ollut todella myöhään, joten malttamattomana mennään miehen ja äidin kanssa tulevana maanantaina kurkkaamaan pientä yksityiselle ultraan. Myös sen takia, että pääsee äitikin näkemään.

Illalla kuuntelin sydänääniä ja nyt ne olivat hiukan laskeneet aikaisemmasta 150-160 sykkeestä. Doppleri näytti 146. Papu lähti muutenkin aina hirveetä vauhtia karkuun, joten äänet vaihtoivat paikkaa.

Tänään on onneksi luvassa kiva päivä, kun mennään ystävän kanssa taas pitkästä aikaa syömään. Sinänsä hauskaa, että hän on jo muutaman kuukauden minua pidemmällä raskaudessa, joten häneltä saa vinkkejä ja tietoa tulevasta.

Iloisia uutisia ja tuleva ultra

Miten iloinen voinkaan olla? Sain kuulla, ettei määräaikainen työsuhteeni päätykään vielä tämän kuun loppuessa vaan sain jatkoa vielä tammikuun puoleen väliin. Miten helpottunut olo. Äitiyslomallehan saan jäädä vasta joskus maaliskuussa, mutta silti! Ei tarvitse miettiä työttömyysjuttujakaan vielä tai sitä, että tylsistyn kotona. Raskauskaan ei vaikuttanut vaan sain jatkoa siitä huolimatta. Olen todella tyytyväinen työpaikkaani.

Varattiin muuten ensiviikon maanantaille yksityiseltä ultra-aika, jolloin viikkoja on kasassa 17+4. Minulle annettiin myöhäisin mahdollinen ru-aika, joten en malta odotella sitä. Hinta ei ole kovin suuri, joten mielellään menen katsomaan pikku papusta. Viime kerta (nt-ultra) oli kunnallisella muutenkin aika epämiellyttävä, koska ultraaja oli todella kiireisen oloinen ja käyttäytyi niin kuin olisi ollut meidän vikamme, että hänen asiakkaansa oli perunut aikansa. Me olimme tunnin etuajassa, emmekä olleet ansainneet kyseistä käytöstä. Tämä on molempien ensimmäinen lapsi ja molemmat odotimme innoissamme ensimmäistä ultraa. Ultraaja painoi laitetta todella kovaa vatsallani - aivan jopa sattui. En myöskään nähnyt kovin hyvin monitoriin saakka ja eipä siinä muutenkaan pikkukaverin liikkeitä ehtinyt kovin hyvin näkemään.

Nyt ultraaja on kätilö ja varmasti muutenkin mukavampi kokemus tulossa. Me kun tällä kertaa maksamme käynnistä, joten ei voida mennä yhtä kylmällä linjalla kuin viimeksi kunnallisella. Emme ole mitään liukuhihnatavaroita.

Eilinen isänpäivä

Oltiin minun vanhemillani eilinen isänpäivä ja olin tehnyt omalle isälleni sellaisen pienen oreakakun. Äiti oli ostanut voileipäkakkua tarjolle. Aloitettiinkin aamu yhdessä kahvilla ja kakuilla.

Olin ostanut myös miehelleni, tulevalle isälle, pienen yllätyksen. Aluksi hän olikin kovin kummissaan, että miten hänelle on jotain, mutta katsoikin vaatteita sitten ja sanoi, että tuntuu hassulta, kun ei ole vielä tottunut ajatukseen. Sanoi, että sitten kun joskus jää hoitamaan vauvaa, niin pukee kyseiset vermeet vauvan päälle ja sitten he lähtevät ostoksille. Tulevaa mummia nauratti.

Netissä on juuri paljon keskustelua siitä, voiko esikoista odottavat vielä juhlistaa isän- tai äitienpäivää. Minusta voi, koska kyllähän sitä jo vanhempia siinä vaiheessa ollaan, kun vatsassa ihan oikeasti vauva kasvaa ja elää. Onhan meidän lapsi jo elossa. Kyllähän sitä keskenmenoissakin surraan ja ajatellaan, että lapsi on menetetty. Itse ainakin ajattelen olevani odottava äiti. Huolehdinhan nyt jo meidän pikkuisesta - joka päivä. Miksei mieskin siis olisi isä?

Sen ymmärrän, ettei mies tule samalla tavalla ajatuksissa perässä kuin tuleva äiti, koska hän ei koe raskautta samalla tavalla. Äiti saattaa tuntea vauvan liikkeet sekä huomata vatsan kasvun. Asia on paljon konkreettisempi. Silti yritän itse pitää miehen kaikessa mukana, jotta tämä olisi meidän yhteinen matkamme.

Odotusvaatteita ja perjantaita

Eilen olin lähdössä kotiin, kun pitkää takkia kiinni vetäessäni vetoketju hajosi juuri vatsan kohdalta. Sain napit kiinni, mutta nekin pongahtivat auki noustessani bussiin. Liihotin kotiin siis takki auki. Vielä viikko sitten (15. raskausviikolla sekä 16. raskausviikon alussa) takki meni ihan suhteellisen hyvin kiinni, mutta nyt tuohon on pompahtanut tuollainen raskausmasu, minkä yli se vetoketju ei vaan enää mennyt.

Sain onneksi äidin lähtemään makutuomariksi ostoksille. Kaikki takit näyttivät pieniltä ja tuntui, ettei niihin mahtuisi tästä vielä suureneva raskausmaha. Halusin takin, joka menisi koko tämän talven päälleni. Lopulta löysin H&M:n äitiyspuolelta nätin tummansiniset pitkän toppatakin. Takin sisällä on kiristysnarut, joilla voi vielä tässä vaiheessa kaventaa vyötärökohtaa. Tähän taitaa masu mahtua koko raskauden. Tuolla H&M:n nettikaupassa näyttäisi muutenkin olevan kivoja raskausvaatteita. Saatanpa tilata sieltä tänään jotain.

Ostin myös Prismasta alla näkyvän raidallisen odotuspaidan. Sivuilla kivat rypytykset ja ei ollut kovin kalliskaan.

Kävin tänään vielä töiden jälkeen Lidlissä äidin kanssa ostamassa mulle ja miehelle viikonloppuevästystä. Kamala herkkunälkä iski, niin ostin lidlin superhyviä jäätelöitä ja triplasuklaa keksejä. Testiin myös tuo lidlin kebab (sekaan heitän paseeratun tomaattikastikkeen ja lisukkeeksi riisiä). Huomenna sitten leivon sellaisen pienen oreakakun valmiista jauhelaatikosta (ostettu kanarialta viime reissulla) isälle isänpäiväksi. Mennään huomenna vanhemmilleni istumaan iltaa.

 Seuraavaksi olisi tarkoitus laittaa sauna lämpenemään ja mennä sinne lämmittelemään saunatuoksuihin. Ihana perjantai ♥ Nyt on ihan hyvä olo. Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Poikaolo vahvistuu

Tää on todella kummallista. Eihän sitä voi osata itse tuntea, kumpi sieltä on tulossa, eihän? Tämä oli jo toinen kerta kun näin unta, että olin muka jo synnyttänyt ja näin lapseni ensimmäistä kertaa. Taas näin sen saman pellavapäisen iloisen pikkupojan, joka juoksi minun syliini. Herätessäni olin aivan varma, että odotan poikaa.

Olen myös nähnyt nyt jo kaksi kertaa unta, että menen rakenneultraan ja ultraaja sanoo heti, että "vehkeet näkyy" ja tajuan odottavani poikaa. Äiti sanoi, että ehkä toivot sitä ja näät sen takia unia? Olen kuitenkin aina ennen ajatellut, että tyttö olisi kiva, joten ei tämä sitäkään ole.

Olisi niin kiva tietää, miten muiden "tuntumat" ovat lopulta pitäneet paikkaansa. Itse todella kyllä yllättyisin, jos ultrassa paljastuisikin tyttö. Minulle ei ole ollut missään vaiheessa merkitystä, kumpaa sukupuolta esikoisemme on, mutta en olisi uskonut, että näin vahva tunne tulee.

16. raskausviikon masu

Saa nähdä, kauan näitä maha kuvia viitsin vielä näin tiuhaan postailla. Aika pieniä nuo erot kuitenkin näin viikottain otettuna. Voisin pikkuhiljaa harventaa ainakin kuvailuja.

Nyt turvotus on aika minimissään, mutta vatsasta huomaa kuitenkin, että raskaana ollaan. Huomaan jo välillä silitteleväni vatsan pintaa ja miettiväni pehmoisia. Yksi työtoveri tänään tokaisi, että "niin sullahan kasvaa tyttö masussa". Hän on alusti asti väittänyt, että odotan tyttöä. Itselläni on alkanut vähän mieli kiikkumaan, kun alussa olin varma, että odotan poikaa. Enää en osaisi yhtään sanoa, mutta sitäkin enemmän odotan joulukuuta, jotta asiaan ehkä saadaan lisätietoa.

Ostin jo viime viikonloppuna vauvakirppikseltä suloisen vaaleanpunaisen mekon eurolla (pakko-ostos vaikka en tiedäkään sukupuolta), sininen muumit-bodyn sekä pienet nalletossut avaamattomassa paketissaan.

On ollut ihana tunne, kun ei ole voinut raskaana juoda lainkaan alkoholia. Kaikki turvotus ja pöhötys on poissa ja olo on paljon parempi. Tähän voisin tottuakin. En edes kaipaa alkoholia, vaikka tosin aikaisemminkin käytin sitä erittäin satunnaisesti - välillä ystävien kesken. Veikkaan alkoholittomuuden olevan myös yksi syy, miksi paino on alkanut tippumaan.

Taas tuttuun tapaan, edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 15. raskausviikon masu
• 14. raskausviikon masu
• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Mies mukaan neuvolaan vai ei?

Tästä on aika paljon keskusteluja netistä. Mielipiteitä on yhtä monia kuin meitäkin ja toiset haluavat mennä yhdessä neuvolaan ja toiset yksinään.

Olen itse halunnut ottaa miehen mukaan käynneille aina jos hän vain töiltään pääsee (tähän astiset huimat kaksi kertaa hän on ainakin päässyt mukaan). Tietenkin tuolla neuvolassa keskustellaan kaikenmaailman eritteistä, synnytyksestä ja muusta, mutta eivät ne ainakaan omaa miestäni ole hetkauttaneet.

Tähän asti on ainakin ollut todella hyvä, että olemme olleet käynneillä molemmat. Ensimmäisellä kerralla pääsimme molemmat kertomaan omien sukujemme sairauksista jne ja nyt toisella kerralla keskustelimme lähinnä parisuhteesta, kasvatuksesta ja sen sellaisesta, josta ei olisi ollut niin helppoa puhua yksin. Koen myös, että näin mies on myös mukana raskaudessa ja tietää missä mennään.

Moni sanoo, ettei miestä tarvita neuvolakäynneillä ja että siellä vain keskustellaan raskauden kulusta ja kysellään äidiltä asioita. Meillä myös mies on saanut olla keskustelussa mukana ja ainakin omasta mielestäni me olemme molemmat asiakkaina - koskeehan raskaus meitä molempia. Meistä molemmista tulee vanhempia. Miehestä on ollut mukavaa kuulla kaikkia neuvoja ja olla paremmin perillä raskaudesta.

Kuitenkin suurin syy, miksi koen molempien mukana olon tärkeäksi on se, että neuvolasta saa nimensä mukaisesti neuvoa. Tämä lapsi tulee olemaan meille molemmille ensimmäinen ja olemme molemmat yhtä "hukassa" vielä. Molemmat haluamme imeä kaiken mahdollisen tiedon itseemme ja oppia uutta. Kasvattaa varmuutta ja saada tukea tulevaan vanhemmuutteen. Molemmilla kerroilla olen saanut hyviä neuvoja ja esimerkiksi ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen myös mies muisti hyvin listan, mitä raskaana saa ja ei saa syödä ja on osaltaan muistuttanut niistä minua ja tehnyt ruokaa sen mukaisesti jne. Myös tulevalla kerralla, kun neuvolassa keskustellaan Kela-asioista, on lisäkorvapari tarpeen. On miehenkin hyvä niistä tietää. Voimme sitten yhdessä selvitellä asioita.

Kuitenkin ymmärrän muunkin kannan ja myös sen, ettei kaikilla ole edes mahdollisuutta ottaa miestä mukaan. Silti jos mies on halukas tulemaan mukaan neuvolaan, raskaus on ensimmäinen ja siihen on mahdollisuus, niin me ainakin käymme mielellämme niissä yhdessä. Neuvolalääkäri on kuitenkin asia erikseen - sinne haluan mennä ihan yksin. Niin kuin nyt aina lääkäriin muutenkin.

Toinen neuvolakäynti

Enpä ollut tietenkään tajunnut, että tällä kertaa pitäisi antaa pissanäytekin. Neuvolatäti pyysi heti alkuun, että menisin käymään wc:ssä antamassa näytteen, mutta eihän siitä mitään tullut, kun olin juuri ennen lähtöä käynyt vessassa. Sitten menimme käymään huoneessa, johon minun pitäisi tästä lähtien aina mennä itsenäisesti ennen neuvola-aikaa ottamaan kaikki tarvittavat mitat itse ja merkitä ne ylös: virtsanäyte, paino ja verenpaine x2.

Neuvolatäti pyysi minut puntarille ja ihmettelin suuresti, kun painoni olikin pudonnut noin 2,5 kiloa ensimmäiseltä neuvolakäynniltä. Olin varma, että paino olisi vain noussut, kun olokin on ollut turvonnut ja koko ajan on nälkä. Ehkä säännöllinen ruokailurytmi ja eväät töissä ovat olleetkin hyväksi.

Menimme mieheni kanssa neuvolahuoneeseen, jossa lähinnä juttelimme siitä, miten on mennyt ja parisuhteestamme sekä olemmeko puhuneet kasvatustavoistamme; eroavatko ne? Jonkun verran oli myös puhetta synnytyksestä ja synnytyspeloista, mutta niistä jutellaan enemmän sitten myöhemmin.

Pääsin myös kuulemaan pavun sydänääniä ja ne kuuluivat todella hyvin neuvolan dopplerilla - paljon paremmin kuin tuolla minun kotidopplerilla. Hoitaja sanoi, että älä säikähdä, jos emme löydä ääniä, koska niitä ei aina löydetä. Kuitenkin lähes samantien, kun hän laski kuunteluosan alavatsalleni, äänet tulivat kuuluviin. Pienen syke oli 150-160 välillä (jotkut uskovat, että tuollainen korkea syke voisi kertoa tyttövauvasta, mutta tiedä häntä). Välillä kuulin, kuinka papu liikkui ja välillä äänet vaihtoivat paikkaa.

Seuraavaksi onkin sitten loppukuusta neuvolalääkäri, jossa kuulemma saattaa olla myös alatutkimus. Siitä en ole lainkaan innostunut. Seuraava neuvola-aika varattiin vasta tammikuulle. Silloin saan raskaustodistuksen ja puhumme Kela-asioista. Eniten odotan tällä hetkellä joulukuun rakenneultraa!

Huomattiin tällä kertaa laittaa tollaset kengänsuojukset ja jostain syystä miestä huvitti ne kamalasti. Ei meinanneet mahtua hänen kenkiinsä.

15. raskausviikon masu

Tällä kertaa maha näyttää hieman viime viikkoista pienemmältä, mutta veikkaan syyksi sitä, ettei tänään turvota niin paljoa. Koko ajan se silti kasvaa ja muotoutuu. Niin vaikea ajatella, että sen sisällä on elämää.

Tänään kävin myös lääkärillä sekä nielunviljelyissä. Lääkäri ei ole vielä soittanut tuloksista, mutta katsoin itse tuloksiani netistä. Ilmeisesti ainakin tulehdusarvot olivat hieman koholla ja olokin on kyllä sen mukainen. Saa nähdä, meneekö tämä kamala kurkkukipu itsestään ohitse vai ei.

Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 14. raskausviikon masu
• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

15. raskausviikon kuulumiset

Torstaina alkoi taas uusi viikko - 15. raskausviikko nimittäin. Niin kuin aikaisemminkin olen sanonut, mulla on itselläni ollut onnekseni hyvin oireeton raskaus ja mitään pahoinvointia ei ole ollut. Väsymystä ja nälkää on tietenkin ollut ja vatsan turvotusta välillä aika paljonkin. Muuten mennyt mukavasti.

Yksi, mikä itselläni kuitenkin on ollut tässä riesana, on sairaustelu. Jostain luin, että raskaana saa 70% helpommin kaikki taudit ja siltä musta on tuntunutkin. Sain mieheltäni flunssan kolmisen viikkoa sitten ja olin silloin sairauslomallakin muutana päivän. Flunssa jäi kuitenkin kytevänä päälle ja ollut siitä asti todella tukkoinen ja nuhanen olo. Nyt viime perjantaina mulla alkoi aamusta aivan jäätävä kurkkukipu, mikä on kestänyt tähän päivään saakka ja koko ajan vain pahentunut. Yleensä mulla menee todella nopeasti kurkkukivut ohi, mutta nyt tämä vain jatkuu ja jatkuu. Peilistä huomasin, että kitalakeen on ilmestynyt valkoisia alueita ja tuntuu kuin koko kitalaki olisi turvonnut. Tänään iltaa kohti myös kieli on kipeytynyt toispuolisesti ja tuntuu, että korvakin olisi lukossa ja kaulan imusolmukkeet olisivat myös turvonneet. Aivan järkyttävää! Mikään ei auta, ei auta kuuma ei auta kylmä, panadol auttaa hetkeksi, mutta sitten kipu taas iskee.

Varasin itselleni huomiseksi ajan työterveyteen. Pakko käydä selvittämässä, ettei kyseessä ole angiina tai streptokokki A. Kamala yskä alkanut tänään ja tekisi mieli itkeä tän superkipeän kurkun vuoksi. Nieleminen sattuu niin pirun paljon ja ylipäätään kielen liikuttaminen. Pakko olla joku tulehdus, mutta tarkemmin se selviää huomenna aamulla.

Muuten viikko on ollut melko normaali. Etsin eilen dopplerilla papusen sydänääniä ja löysinkin ne melkein heti. Tuntui tosin menevän laitetta pakoon, joten lopetin kuuntelun aika pian. Tänään maatessani sohvalla, tunsin pientä kuplintaa kohdun seutuvilla. Nythän ne liikkeet voikin jo tuntea, jos on oikein tarkka.

Tiistaina olisi toinen neuvolakäynti, mutta jos minulla angiina tmv. huomenna todetaan, on neuvola-aika varmaan pakko peruuttaa. Toivottavasti saisin tämän kivun pian pois.

Spr-ostokset

Oli niin paljon kaikkia söpöjä juttuja, joita lauantaina äidin kanssa tutkailtiin. Pari "korvapukua" oli ihan pakko ostaa ja tuommoinen söpö vaaleanpunainen kevyt toppa-asu, vaikka ei olekaan sukupuolesta vielä tietoa. Mukaan lähti myös valkoiset täysin puhtaan pinnasängyn reunapehmusteet.

Miten paljon voikaan olla söpöjä vaatteita vauvoille. ♥ Mua ei sais päästää tollasiin paikkoihin ostoksille.

Hankintoja

Tilasin nettikirpparista eräältä henkilöltä hänen itse tekemänsä tutti- ja lapasnauhasetin kympillä postikuluineen. Tykkään niin paljon kaikista supermies-/batmanaiheisista jutuista. 

Viime viikolla käytiin hakemassa eräältä toiselta myyjältä heidän käyttämänsä vauvan kantopussukka kolmella eurolla. Aivan mainio! Tuon saa mukavasti alkuun etupuolella roikkumana ja vauvan sinne lepäämään.

Viimeisenä on yllätys yllätys - pinnasänky. Mummini oli huomannut lehdessä superalennuksen tokmannilla ja mennyt heti aamusta aikaisin hakemaan pinnasänkyä minulle. Päästin viikonloppuna vihdoin hakemaan se meille säilöön. Sängystä ei löytynyt kuvaa mistään, mutta se on vaaleaa puuta oleva peruspinnasänky. Saa nähdä milloin kootaan se kasaan. Varmaan joskus talvella.

Sokerirasituskoe

Noniin, vihdoin sokerirasituskoe on ohi! Olin varannut itselleni ajan jo klo 7:20, jotta pääsisin mahdollisimman aikaisin töihin. Syöminen täytyi lopettaa jo edellisiltana seitsemän aikaan, mutta vettä sain juoda. Istuin odottamaan muiden sekaan odotustilaan, kun laborantti kutsui minut nimeltä sisälle huoneeseen. Kelakorttia koneeseen ja tuolille istumaan.

Minulle sattui tällä kertaa mukava näytteen ottaja, joka ei käyttäytynyt kuin asiakkaat olisivat tuotteita liukuhihnalla. Hän jutteli niitä näitä ja kertoi, mitä sokerirasituksessa tehdään. Laitoin käden suoraksi tyynylle ja painoin käteni nyrkkiin. Laborantti etsi verisuonen ja nappasi pullon verta. Säikähdin, koska neula tuntui taas jotenkin hieman edellistä kertaa paksummalta. Heti näytteen jälkeen hän otti kylmäkaapista sinisen läpikuultavan pullon, ojensi pullon sekä kertakäyttömukin minulle ja pyysi, että joisin kyseisen pullon viidessä minuutissa. Yritin juoda juoman mahdollisimman rivakasti, vaikka se oli jääkylmää ja todella ällöttävän makuista – vaikka makeasta tykkäänkin. Moni kuvailee makua hieman makeammaksi vadelmatripiksi. Vadelmainen maku juomassa olikin, mutta näytti paksulta vedeltä ja tuntui kuin olisi juonut sulatettua sokeria. Pää tuli kipeäksi juoman kylmyydestä. 1½ kuppia hörpittyäni näytteen ottaja neuvoi minut odotustilaan tunniksi.

Tunti meni todella nopeasti. Istuin sohvalla ja katselin kännykän kautta kuulokkeet korvilla Netflixistä elokuvaa "Paksuna", vaikka olenkin nähnyt sen moneen kertaan. Ihmisiä tuli ja meni ja pian kello olikin jo 8.15 ja minut pyydettiin taas pistettäväksi. Nyt pistettiinkin toista kättä ja taas sain mennä odotustilaan toiseksi tunniksi.

Viimeinen tunti meni yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin – elokuvan parissa. Noin kello 9.20 minut pyydettiin viimeisen kerran huoneeseen ja pistettiin vielä toisen kerran vasemmasta kädestä. Yhteensä siis kolme pullollista verta. Pyysin käyntitodistuksen ja lähdin kiireesti rämpimään räntäsateessa kohti bussipysäkkiä. Bussissa vielä haukkailin kaksi pientä karjalanpiirakkaa nälkääni. Nyt se on ohi!

14. raskausviikon masu

Taas aika masupostauksen. Nyt se on mielestäni hieman viime viikkoa pienempi. Ei niin paljoa turvotakaan tänään. Työkaveri tuli tänään taputtamaan mun mahaa ja sanoi "musta tuntuu, että sä odotat tyttöä". Naurahdin vähän, koska se oli ensimmäinen, joka sanoi mun odottavan tyttöä. Minä ja kaikki muut ollaan ajateltu, että poika olisi tuloillaan. Joulukuussa se nähdään.

Nyt töissä tietää jo lähes kaikki ja kaikki ovat olleet todella iloisia kuullessaan uutisen ja onnitelleet. Monet kysyy, onko ollut vaikea raskaus ja aina olen sanonut, ettei ole ollut oikeastaan mitään - ihanan helppo raskaus ollut.

Mulla on ollut koko raskausaika sellaista, että aina jos näen jonkun leivonnaisen kuvan tms. niin mulle tulee pakkomielteinen olo siitä, että nyt mun on pakko saada tota heti! Tänään näin kuvan suklaapannarista ja mikäs muukaan siellä on tällä hetkellä uunissa kuin suklaapannari...

Huomenna onkin aamulla sokerirasituskoe, iik! Kauhulla odotan ja bulkkaan täällä, kun tunnin päästä alkaa paasto. Eniten inhottaa se jatkuva neulalla tökkiminen. Kerron huomenna, miten se meni.

Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Nimipohdintaa

(c) mumsnet.com

Olen huomannut, että nimimaku menee täysin sen perusteella, minkä nimisiä ihmisiä on elämässään tuntenut ja minkälainen tunne mistäkin nimestä välittyy. Lapsena ajattelin, että jokaiseen nimeen yhdistyy joku väri ja että jokainen nimi on jonkun "värinen". Ajattelin esimerkiksi, että Venla on keltainen, Rosa on punainen, Niina on keltainen, Paula on ruskea ja niin edelleen. Todella erikoinen ajattelutapa. Osaan kyllä edelleen kuvitella jokaiselle nimelle jonkun värin.

Olemme pohtineet jo reilu vuodenkin välillä nimiä mieheni kanssa. Meillä on hieman erilainen nimimaku, mutta välillä saatamme olla yhtä mieltä jostain nimestä.

Tuttujen ja julkkisten nimet

Salkkarit ovat pilanneet monta hyvää nimeä. Tykkäsin monesta nimestä, kunnes ne saivat Salatuissa elämissä jonkin "persoonan/identiteetin". Etenkin riippuen siitä, millainen henkilö kyseisessä sarjassa oli. Pidin ennen Sebastian, Mikael, Miska, Isabella, Marianna ja Alissa nimistä. Nyt kun nimet ovat saaneet identiteetin sarjassa, ne kiinnostavat hieman entistä vähemmän.

Monet nimet ovat myös pyyhittyjen listalla sen vuoksi, että jonkun läheisen ystävän, tutun, tutun lapsen tai vaikkapa kouluaikaisen kiusaajan nimi on ollut sellainen. Kun tähän yhdistetään myös miehen tutut, niin rajattu määrä on melko suuri.

Nimet, jotka tarkoittavat myös jotain muuta

Kaisla, Lumi, Pyry, Meri, Tuuli, Vilja, Rosa, Lilja, Kirsikka, Aamu... Niitä on aika monta. Itse tykkään todella monista tällaisista nimistä, mutta mieheni taas ei tykkää. Hänen mielestään lasta saatetaan kiusata nimen vuoksi, mikäli se tarkoittaa myös jotain muuta. Itse en ajattele niin, mutta toisen päätä on aika vaikea saada käännettyä, kun muutenkin haluaisin, että myös puoliso tykkäisi lapsensa nimestä.

Tietenkin on sitten niitäkin nimiä, joiden toinen merkitys ei ole niin miellyttävä, kuten Jorma, Yrjö, Urpo, Jonne jne. Nimet ovat saaneet negatiivisen merkityksen, vaikka ne eivät sitä alunperin olekaan olleet. Voisi sanoa, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä, mutta kyllä silti miettisin kaksi kertaa, ennen kuin lapseni tänä päivänä Yrjöksi nimeäisin.

Uudelleen suosituksi tulleet nimet

Senhän varmasti moni on huomannut, että vanhat nimet tulevat aina välillä taas uudelleen käyttöön. Ihmiset kyllästyvät joka puolella raikuviin nimiin ja päättävät haluavansa jotain uutta. Lähipiiristä löytyy paljon nimiä, jotka ovat olleet omaan syntymäaikaan suosittuja, joten tuttujen nimiä ei lapsille haluta – halutaan jotain uutta. Mikäs sen parempaa kuin kaivaa vanhat nimet esille ja valita sieltä sopiva. Pian uusi aikakausi on syntynyt ja top-lista täyttyy uusista – tai siis vanhoista nimistä. Yhtäkkiä Kalevikin saattaa olla todella trendikäs ja nykyaikainen lasten nimi, kunnes se taas joku päivä muuttuukin vanhan miehen nimeksi ja Jalmari onkin paljon parempi nimi lapselle.

Kansainväliset ja erottuvat nimet

Monet vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa nimi "eroaa massasta", on kansainvälinen ja muuta vastaavaa. Nimeä saatetaan valita myös ajattelematta, pitäisikö lapsi itse siitä. Nimi saatetaan keksiä vaikkapa lempiartistin perusteella, nappaamalla nimi ulkomailta tai yhdistelemällä erilaisia massasta erottuvia nimiä. Myös omassa lapsuudessani kaikki puhuivat, kuinka heidän lapsestaan tulee "Wilhelmiina Alexandra Josefiina Virtanen" tmv. Eipä siinä mitään vikaa ole ja loppupeleissä vanhemmat kuitenkin nimen päättävät. Kuitenkin järkeä pitää käyttää ja mielestäni huumorinimet kuten Anu Saukko, Unelma Sirpaleena ovat ikäviä lasta ajatellen.

Lopputulos

Itse olen tosin aina tykännyt lyhyistä ja ytimekkäistä suomalaisista nimistä. Monta nimeä vielä pyörii mielessämme ja niitä pyörittelemme vielä miehen kanssa rauhassa ja pohdimme. Äitikin on neuvonut, ettei nimeä kannata etukäteen liikaa miettiä. Se saattaa tulla mieleen sillä hetkellä, kun syntyneen lapsen näkee ensi kertaa. "Hei sehän näyttää aivan Pekalta!"

Seulontatulokset

Eilen oli tullut labrakokeista kirje, jossa vain kerrottiin, ettei suurentunutta riskiä ole ja jatkotutkimuksiin ei ole tarvetta. Sinällään mukava, ettei tuohon kirjeeseen laiteta tarkempia lukuja vaan ainoastaan tieto, ettei ole syytä huoleen.

Aikaisemmin olin hieman huolestunut hieman alhaisen S-PAPP-A-tuloksen sekä niskaturvotuksen vuoksi (vaikka se olikin alle kaksi milliä). Itselleen tekee ainoastaan hallaa, jos lukee nettikeskusteluja ja suhteuttaa niitä omaan raskauteensa. Jokainen raskaus on yksilöllinen ja tuloksia on turha tuijottaa. Jokaisella meillä on riski - oli luku mikä tahansa. Asiaa ei pitäisi liiaksi ajatella. Meille on annettu jokaiselle juuri meidän oma pieni...

Pelkäsin kyllä jo ennen raskautta, että mut pistettäisiin siihen lapsivesitutkimukseen.. En luultavasti edes olisi mennyt siihen, vaikka sitä olisi ehdotettu. En luota kovin paljon noihin lukuihin, enkä usko, että ne kertovat loppujen lopuksi kovin paljoa. Äidilleni sanottiin aikoinaan, että hänen vatsassaan kasvaa suurella todennäköisyydellä down-lapsi. Pitkän pohdinnan jälkeen hän suostui jatkotutkimukseen, jonka vuoksi veljeni meinasi kuolla kohtuun. Aina sanotaan, että keskenmenon riski on lähes olematon lapsivesitutkimuksessa, mutta joku siihen prosenttiinkin aina osuu. Tutkimuksen jälkeen äidilleni kerrottiin, että lapsi on täysin terve - veritutkimukset oli ainoastaan tehty vähän väärään aikaan ja tulokset olivat sen takia hälyyttävät. Pian jo väitettiin, että veljeni tulee kuolemaan lähes 100% varmuudella vatsaan. Onneksi hän kuitenkin selvisi raskauden loppuun kaikesta huolimatta.

Jos vielä tulen joskus uudelleen raskaaksi, en varmaan osallistu veriseuloihin. Ne ovat aiheuttaneet itselleni turhaa huolta.

Kirppari-hankintoja

Käytiin tänään äidin kanssa hypistelemässä vauvanvaatteita yms. kirppiksellä ja löysin muutamia juttuja. Muumilakanat oli 50% alennuksella, niin oli pakko jo ostaa. Koko läjän hinnaksi tuli reilu 15 euroa ja sain samalla itselleni vielä yhdet mammapöksytkin. Kirpparit ♥