Miten iloinen voinkaan olla? Sain kuulla, ettei määräaikainen työsuhteeni päätykään vielä tämän kuun loppuessa vaan sain jatkoa vielä tammikuun puoleen väliin. Miten helpottunut olo. Äitiyslomallehan saan jäädä vasta joskus maaliskuussa, mutta silti! Ei tarvitse miettiä työttömyysjuttujakaan vielä tai sitä, että tylsistyn kotona. Raskauskaan ei vaikuttanut vaan sain jatkoa siitä huolimatta. Olen todella tyytyväinen työpaikkaani.
Varattiin muuten ensiviikon maanantaille yksityiseltä ultra-aika, jolloin viikkoja on kasassa 17+4. Minulle annettiin myöhäisin mahdollinen ru-aika, joten en malta odotella sitä. Hinta ei ole kovin suuri, joten mielellään menen katsomaan pikku papusta. Viime kerta (nt-ultra) oli kunnallisella muutenkin aika epämiellyttävä, koska ultraaja oli todella kiireisen oloinen ja käyttäytyi niin kuin olisi ollut meidän vikamme, että hänen asiakkaansa oli perunut aikansa. Me olimme tunnin etuajassa, emmekä olleet ansainneet kyseistä käytöstä. Tämä on molempien ensimmäinen lapsi ja molemmat odotimme innoissamme ensimmäistä ultraa. Ultraaja painoi laitetta todella kovaa vatsallani - aivan jopa sattui. En myöskään nähnyt kovin hyvin monitoriin saakka ja eipä siinä muutenkaan pikkukaverin liikkeitä ehtinyt kovin hyvin näkemään.
Nyt ultraaja on kätilö ja varmasti muutenkin mukavampi kokemus tulossa. Me kun tällä kertaa maksamme käynnistä, joten ei voida mennä yhtä kylmällä linjalla kuin viimeksi kunnallisella. Emme ole mitään liukuhihnatavaroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti