Enpä ollut tietenkään tajunnut, että tällä kertaa pitäisi antaa pissanäytekin. Neuvolatäti pyysi heti alkuun, että menisin käymään wc:ssä antamassa näytteen, mutta eihän siitä mitään tullut, kun olin juuri ennen lähtöä käynyt vessassa. Sitten menimme käymään huoneessa, johon minun pitäisi tästä lähtien aina mennä itsenäisesti ennen neuvola-aikaa ottamaan kaikki tarvittavat mitat itse ja merkitä ne ylös: virtsanäyte, paino ja verenpaine x2.Neuvolatäti pyysi minut puntarille ja ihmettelin suuresti, kun painoni olikin pudonnut noin 2,5 kiloa ensimmäiseltä neuvolakäynniltä. Olin varma, että paino olisi vain noussut, kun olokin on ollut turvonnut ja koko ajan on nälkä. Ehkä säännöllinen ruokailurytmi ja eväät töissä ovat olleetkin hyväksi.
Menimme mieheni kanssa neuvolahuoneeseen, jossa lähinnä juttelimme siitä, miten on mennyt ja parisuhteestamme sekä olemmeko puhuneet kasvatustavoistamme; eroavatko ne? Jonkun verran oli myös puhetta synnytyksestä ja synnytyspeloista, mutta niistä jutellaan enemmän sitten myöhemmin.
Pääsin myös kuulemaan pavun sydänääniä ja ne kuuluivat todella hyvin neuvolan dopplerilla - paljon paremmin kuin tuolla minun kotidopplerilla. Hoitaja sanoi, että älä säikähdä, jos emme löydä ääniä, koska niitä ei aina löydetä. Kuitenkin lähes samantien, kun hän laski kuunteluosan alavatsalleni, äänet tulivat kuuluviin. Pienen syke oli 150-160 välillä (jotkut uskovat, että tuollainen korkea syke voisi kertoa tyttövauvasta, mutta tiedä häntä). Välillä kuulin, kuinka papu liikkui ja välillä äänet vaihtoivat paikkaa.
Seuraavaksi onkin sitten loppukuusta neuvolalääkäri, jossa kuulemma saattaa olla myös alatutkimus. Siitä en ole lainkaan innostunut. Seuraava neuvola-aika varattiin vasta tammikuulle. Silloin saan raskaustodistuksen ja puhumme Kela-asioista. Eniten odotan tällä hetkellä joulukuun rakenneultraa!
Huomattiin tällä kertaa laittaa tollaset kengänsuojukset ja jostain syystä miestä huvitti ne kamalasti. Ei meinanneet mahtua hänen kenkiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti