Aamulla herättiin ja syötiin yhdessä aamupalaa. Kamalassa pakkasessa kiiruhdettiin bussiin, jolla köröttelimme naistenklinikalle. Aikamme oli puoli yheksältä, mutta olimme paikalla jo hieman etuaikaan. Istuimme parikymmentä minuuttia odotustilassa, kunnes pääsimme sisälle.
Olin unohtanut neuvolakortin kotiin, mutta onneksi se ei haitannut. Mies istui taas sopivalle paikalle monitoriin nähden ja itse kävin heti takin riisuttuani tutkimuspedille makuulleni. Lääkäri aloitti tutkimalla vauvan pään rakenteita ja saikin halkaisijamitaksi 47 mm sekä ympärysmitaksi 174 mm. Kooltaan papu kuulemma muistutti kolmea päivää sirompaa, mutta laskettua aikaa ei edelleenkään muuteta.
Aivoissa näkyi olevan kaikki niin kuin pitää, napanuora näytti hyvältä, sydän oli normaali ja sen reitit, keuhkot ja sen reitit ok, sisäelimet löytyivät ja olivat ok, vatsanpeitteet olivat sulkeutuneet normaalisti, luut olivat hyvän mittaiset (reisi- ja olkaluut) ja niin edelleen. Sanoi, että hyvin kehittynyt, mutta saa silti vielä jatkaa kehittymistään masussa rauhassa hyvän aikaa. Lääkäri mainitsi pään olevan muodoltaan pyöreä, mikä ei niin hämmästyttänyt minua, koska minulla, äidilläni ja veljelläni on kaikilla pyöreänmuotoinen pää ja veljestäni oli sanottu samoin odotusaikana. Kasvoiltaan hän muistutti hyvin paljon minua ja samaa sanoi myös mies. Minun nenä ja ilmeisesti pään muoto. Varmasti hänestä löytyy myös samaa tulevan isän kanssa - ei kaikkea vielä ultran perusteella näe.
Oli mukavaa vaihtelua, että vauva oli ensimmäistä kertaa selälleen ultrausaikana ja saatiin tarkkoja kuvia myös kasvoista. Hän oli kasvanut niin paljon ja näytti jo ihan ihmiseltä. Vauvan vatsa oli pulleana täynnä lapsivettä, jota on nieleskellyt ahkerasti. Yhdessä vaiheessa hän nosti rivakasti nyrkkinsä ylös, jolloin tunsin liikkeen saman aikaisesti. Jalkojaankin ojenteli suoraksi ja oli vaan niin maailman söpöin pikkuinen ♥
Lopussa lääkäri kysyi, haluammeko tietää sukupuolen? Sanoin, että meille on aiemmin sanottu, että olisi poika; vieläkö näyttäisi siltä? Hän ultrasi hieman ja sanoi sitten, että kyllä vaan, tuolla näkyy kivekset ja tuolla pippeli. Meidän pieni poika se siellä kasvaa ja räpiköi.
Jäi todella hyvä fiilis. Lääkäri sanoi, ettei jatkotoimia tarvita ja jatkossa tutkimukset vain neuvolassa. Sanoi, että enskerralla sitten synnyttämään vaan! Toi muutaman hikipisaran otsalle, kun taas senkin asian tajusin. Ensikertalaisena etenkin jännitän sitä aika paljon. Kuviakin saatiin mukaamme kuusi kappaletta.
Aiomme tosin käydä vielä myöhemmin yksityisellä 3D-ultrassa, jotta saamme muistoksi sen pienen videopätkän pojasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti