Kasvava kiintymys vauvaa kohtaan raskauden aikana

Odotan tosiaan ensimmäistä lastani ja kaikki on minulle vielä uutta ja vierasta. Aluksi en osannut ollenkaan ajatella, että edes olen raskaana ja koko ajatus tuntui utopistiselta. Vieläkin herätessäni hetkeksi unohdan asian ja havahdun siihen vasta hetken päästä. Pienestä tytöstä saakka olen nähnyt unia, joissa minusta tulee äiti, mutta nyt se on oikeasti todellista. Vatsassani kasvaa jälkeläiseni!

Olen seurannut sikiön kehitystä alusta saakka vau.fi-sivuston kuvien avulla ja imenyt itselleni kaiken mahdollisen tiedon. Olen lainannut kirjastosta läjittäin raskauskirjoja ja lukenut niitä sekä ollut erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä mukana keskustelemassa muiden samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa.

Ultrat ovat luoneet hieman lisävarmuutta siihen, että vatsassani oikeasti kasvaa ihmisalku ja minusta oikeasti on tulossa äiti. Edelleen vahvistuvat ja lisääntyvät potkut luovat sidettä vauvaan ja vahvistavat äidiksi tulemisen tunnetta.

Olen nyt hiljalleen alkanut kiintymään enemmän ja enemmän tulevaan lapseemme ja huomaan herkistyväni aikaisempaa helpommin. Rakenneultran jälkeen olen leijaillut jossain pilvilinnoissa. Hän näytti niin ihmiseltä ja oli kasvanut niin paljon. Minun oma lapsi.

En voi edes kuvitella sitä tunnetta, kun oman lapsen näkee ensimmäisen kerran ja oppii tuntemaan hänet. Olen jo nyt niin rakastunut ja kiintynyt meidän papuun. Pelko on tosin myös lisääntynyt ja huoli raskauden kulusta ja siitä, sujuuko kaikki hyvin, syntyykö lapsi terveenä, säilyykö lapsi terveenä ja niin edelleen. Huoli tulevasta. En olisi ikinä voinut kuvitella, että raskaus voi olla näin tunteellista ja ihanaa aikaa ja että tämä rakkauden tunne olisi näin vahva. Aivan uusi kokemus ja hyvin kasvattava.