22. raskausviikon ajatuksia

Tänään on siis rv 21+6 eli huomenna vaihtuu jo 23. raskausviikkoon, mutta ajattelimpa kuitenkin kertoa näistä tämän viikon tuntemuksista. Sikiö on tällä viikolla noin 400 g painava ja 26 cm pitkä. Mahakin tuntuu kasvaneen sen verran...

Viikko on sujunut ihan kivasti ja aika samalla tavalla kuin muukin raskaus tähän saakka. Olen kuitenkin alkanut hiljalleen jännittämään kaikkea ja myös pelkäämään, että vauva syntyisi liian aikaisin, ei olisikaan terve tai että synnytyksessä kävisi jotain. Tieto lisää tuskaa ja sen olen nyt huomannut, kun olen liikaa lukenut kaikkia surullisia tekstejä lapsen menetyksestä jne. Ei ehkä kannattaisi raskaana lukea niitä.

Minulla alkoi toissailtana aivan järkyttävä selkäkipu oikealla alaselässä, kun makoilin oikealla kyljelläni. Aluksi säikähdin, että se on supistus ja että vauva tulee ulos ja ryntäsin kuuntelemaan vauvan sydänääniä dopplerilla, mutta mitä ilmeisemmin kyse oli vain selkäsärystä. Menin nukkumaan ja heräilin aina kääntyessäni pois vasemmalta kyljeltäni järkyttävään selkäkipuun - aina siinä samassa kohdassa. Soitin aamulla neuvolaan, mutta he sanoivat, ettei kuulosta ainakaan supistuksilta ja neuvoivat olemaan terveyskeskukseen tai työterveyteen yhteydessä.

Kivut jatkuivat koko eilisen vapaapäiväni. Selällään oleminen, oikealla kyljellä oleminen, seisominen, oikean käden ojentaminen ja niin edelleen - kaikki sattuvat oikealle alaselkään. Sauna tuntui auttavan hetkeksi, mutta kipu paheni pian taas. Laitoin ennen nukkumaanmenoa kylmägeeliä sekä otin panadolin, mutta silti myös viime yö meni kivuista kärsien ja sain unta yhteensä ehkä noin tunnin pari. Jouduin siis olemaan tänään pois töistä ja sain onneksi työterveydestä iltapäivälle ajan.

Nyt samaan aikaan selkäsärkyjeni kanssa vauva on alkanut potkimaan hurjan usein. Ennen tunsin potkuja muutaman kerran päivässä, mutta nyt hyvin usein. Illalla nukkumaan mennessä on vaikea saada unta, kun vauva potkii todella kauan ja melko kovaakin ja heti kun herään, hän potkii taas.
 
Näin viime yönä karmaisevan unen. Uni pohjautui muutaman viikon vanhaan uneeni, jossa minulla heilui keskimmäinen alahammas, jossa ihmettelin unen merkitystä. Nyt näin unta, että hölkkäsin myös raskaana olevan ystäväni kanssa (hän on tosin paljon minua pidemmällä raskaudessaan) metsässä ja en millään pysynyt hänen perässään. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja kohdallani kääntyi sanomaan minulle: "Nyt tiedän. Se minun ennustukseni tarkoitti, että vauva kuolee syntyessään ja sun, että se kuolee jo kohtuun". Heräsin järkyttyneenä. Miksi aivot tekevät tällaista raskaana? Aivan kamalia ja sekavia unia koko ajan.

Lauantaina on jouluaatto ja mulla on vieläkin lahja-asiat hieman kesken. En ole tämän selänkään takia voinut hoitaa asioita nyt loppuun. Kotonakaan ei ole mitään joulusisustuksia, kun kirpputorin ja muiden asioiden takia sekin asia on jäänyt. Huomenna olisi vielä tarkoitus leipoa joululahjoja, jos selkä vaan antaa sen verran myöden. Nyt olen yrittänyt vaan välttää selän rasittamista, kun se tuntuu kipeytyvän ihan kaikesta.

Enää noin 19 viikkoa laskettuun aikaan ja 12 viikkoa äitiysloman alkuun.

Kasvava kiintymys vauvaa kohtaan raskauden aikana

Odotan tosiaan ensimmäistä lastani ja kaikki on minulle vielä uutta ja vierasta. Aluksi en osannut ollenkaan ajatella, että edes olen raskaana ja koko ajatus tuntui utopistiselta. Vieläkin herätessäni hetkeksi unohdan asian ja havahdun siihen vasta hetken päästä. Pienestä tytöstä saakka olen nähnyt unia, joissa minusta tulee äiti, mutta nyt se on oikeasti todellista. Vatsassani kasvaa jälkeläiseni!

Olen seurannut sikiön kehitystä alusta saakka vau.fi-sivuston kuvien avulla ja imenyt itselleni kaiken mahdollisen tiedon. Olen lainannut kirjastosta läjittäin raskauskirjoja ja lukenut niitä sekä ollut erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä mukana keskustelemassa muiden samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa.

Ultrat ovat luoneet hieman lisävarmuutta siihen, että vatsassani oikeasti kasvaa ihmisalku ja minusta oikeasti on tulossa äiti. Edelleen vahvistuvat ja lisääntyvät potkut luovat sidettä vauvaan ja vahvistavat äidiksi tulemisen tunnetta.

Olen nyt hiljalleen alkanut kiintymään enemmän ja enemmän tulevaan lapseemme ja huomaan herkistyväni aikaisempaa helpommin. Rakenneultran jälkeen olen leijaillut jossain pilvilinnoissa. Hän näytti niin ihmiseltä ja oli kasvanut niin paljon. Minun oma lapsi.

En voi edes kuvitella sitä tunnetta, kun oman lapsen näkee ensimmäisen kerran ja oppii tuntemaan hänet. Olen jo nyt niin rakastunut ja kiintynyt meidän papuun. Pelko on tosin myös lisääntynyt ja huoli raskauden kulusta ja siitä, sujuuko kaikki hyvin, syntyykö lapsi terveenä, säilyykö lapsi terveenä ja niin edelleen. Huoli tulevasta. En olisi ikinä voinut kuvitella, että raskaus voi olla näin tunteellista ja ihanaa aikaa ja että tämä rakkauden tunne olisi näin vahva. Aivan uusi kokemus ja hyvin kasvattava.

Rakenneultra rv 20+5

Tänään oli se monen innolla ja kauhulla odottama rakenneultra. Eilisilta meni pienessä hermoilussa, kun jännitin koko ajan, mitä siellä näkyy ja onko kaikki rakenteet ok jne. Sain jännityksen melkein tarttumaan myös mieheeni.

Aamulla herättiin ja syötiin yhdessä aamupalaa. Kamalassa pakkasessa kiiruhdettiin bussiin, jolla köröttelimme naistenklinikalle. Aikamme oli puoli yheksältä, mutta olimme paikalla jo hieman etuaikaan. Istuimme parikymmentä minuuttia odotustilassa, kunnes pääsimme sisälle.

Olin unohtanut neuvolakortin kotiin, mutta onneksi se ei haitannut. Mies istui taas sopivalle paikalle monitoriin nähden ja itse kävin heti takin riisuttuani tutkimuspedille makuulleni. Lääkäri aloitti tutkimalla vauvan pään rakenteita ja saikin halkaisijamitaksi 47 mm sekä ympärysmitaksi 174 mm. Kooltaan papu kuulemma muistutti kolmea päivää sirompaa, mutta laskettua aikaa ei edelleenkään muuteta.

Aivoissa näkyi olevan kaikki niin kuin pitää, napanuora näytti hyvältä, sydän oli normaali ja sen reitit, keuhkot ja sen reitit ok, sisäelimet löytyivät ja olivat ok, vatsanpeitteet olivat sulkeutuneet normaalisti, luut olivat hyvän mittaiset (reisi- ja olkaluut) ja niin edelleen. Sanoi, että hyvin kehittynyt, mutta saa silti vielä jatkaa kehittymistään masussa rauhassa hyvän aikaa. Lääkäri mainitsi pään olevan muodoltaan pyöreä, mikä ei niin hämmästyttänyt minua, koska minulla, äidilläni ja veljelläni on kaikilla pyöreänmuotoinen pää ja veljestäni oli sanottu samoin odotusaikana. Kasvoiltaan hän muistutti hyvin paljon minua ja samaa sanoi myös mies. Minun nenä ja ilmeisesti pään muoto. Varmasti hänestä löytyy myös samaa tulevan isän kanssa - ei kaikkea vielä ultran perusteella näe.

Oli mukavaa vaihtelua, että vauva oli ensimmäistä kertaa selälleen ultrausaikana ja saatiin tarkkoja kuvia myös kasvoista. Hän oli kasvanut niin paljon ja näytti jo ihan ihmiseltä. Vauvan vatsa oli pulleana täynnä lapsivettä, jota on nieleskellyt ahkerasti. Yhdessä vaiheessa hän nosti rivakasti nyrkkinsä ylös, jolloin tunsin liikkeen saman aikaisesti. Jalkojaankin ojenteli suoraksi ja oli vaan niin maailman söpöin pikkuinen ♥

Lopussa lääkäri kysyi, haluammeko tietää sukupuolen? Sanoin, että meille on aiemmin sanottu, että olisi poika; vieläkö näyttäisi siltä? Hän ultrasi hieman ja sanoi sitten, että kyllä vaan, tuolla näkyy kivekset ja tuolla pippeli. Meidän pieni poika se siellä kasvaa ja räpiköi.

Jäi todella hyvä fiilis. Lääkäri sanoi, ettei jatkotoimia tarvita ja jatkossa tutkimukset vain neuvolassa. Sanoi, että enskerralla sitten synnyttämään vaan! Toi muutaman hikipisaran otsalle, kun taas senkin asian tajusin. Ensikertalaisena etenkin jännitän sitä aika paljon. Kuviakin saatiin mukaamme kuusi kappaletta.

Aiomme tosin käydä vielä myöhemmin yksityisellä 3D-ultrassa, jotta saamme muistoksi sen pienen videopätkän pojasta.

21. raskausviikon masu

Nyt sitä sitten ollaan jo yli puolenvälin (tänään siis rv 20+4). Aluksi tuntui, että aika ei liiku lainkaan ja kaikkeen on niin kamalan paljon aikaa. Nyt on jo nt-ultra sekä myös yksityinen ultra takana ja potkutkin tuntuvat useaan otteeseen päivän aikana. Aika on alkanut kulumaan entistä nopeammin ja myös mahan kasvu kiihtymään. Enää se ei ole vain turvotusta, vaan se ihan oikeasti kasvaa vauvan vuoksi!

Maha on mielestäni melkein pienempi kuin alkuturvotuksessa. Lääkärihän sanoi aikaisemmin, että minulla on taaksepäin kallistunut kohtu, jonka vuoksi vatsa ei välttämättä näy niin helposti. Nyt kuitenkin jo muut huomaavat masun ja äitikin sanoi, etten vain itse huomaa asiaa, mutta kasvanut se on aikaisemmasta.

Potkut tuntuvat jo tosi vahvoina ja välillä näkyvät selälleen maatessa myös vatsan pinnalla pieninä liikkeinä. Mies on tuntenut potkut jo useaan otteeseen vatsan pinnalta ja tuntuu aina vähän "oudoksuvan" niitä. Miten siellä toisen mahassa oikeasti joku potkii sisältä päin?

Huomenna on se varmasti jokaisen kovasti odottama rakenneultra. Itseäni ei niinkään jännitä se, koska kävin jo muutama viikko sitten yksityisellä ultrassa, jossa nähtiin jo mm. sukupuoli sekä vähän pääpiirteittäin rakenteita. Jännitän kuitenkin sitä, että kaikki rakenteet vaikuttaisivat huomenna hyviltä, kun lääkäri ultraa sikiötä ja tarkistaa tilannetta. Onneksi saan miehen taas mukaani seuraksi.

Muuten kaikki on mennyt aika hyvin. Vähän on välillä tukala olo ja pahoinvointiakin jonkun verran, mutta muuten mennyt ihan kivasti tähän asti. Univaikeuksia ja jatkuvaa pissahätää on tosin, mutta se kuuluu asiaan.


Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa

• 19. raskausviikon masu
• 16. raskausviikon masu
• 15. raskausviikon masu
• 14. raskausviikon masu
• 13. raskausviikon masu
• 12. raskausviikon masu
• 11. raskausviikon masu

Baby-Merc LEO Kombi lastenvaunut

Tilattiin muutama viikko sitten vauvakulmasta otsikon mukaisen yhdistelmävaunut turvakaukaloineen päivineen melko huokeaan hintaan. Saatiin tänään äiti mukaan hakemaan niitä postista ja olikin niin isossa pahvilaatikossa, että piti purkaa ajomatkaa varten koko laatikko.

Päästiin äskettäin kokoamaan niitä ja hieman aluksi harmitti, kun mukana olevat ohjeet olivat englanniksi ja ilmeisesti ohjeissa oli kokonaan eri vaunumalli, joten jouduttiin aika kauan pähkäilemään, että saatiin tuo vaunukoppa koottua. Lopulta kuitenkin onnistuttiin ja saatiin kaikki kokoon. Istuinosaan emme vielä halunneet turhaan kiinnittää tuota suojaosaa.

Mietin aluksi, olemmeko turhan aikaisin liikkeellä, mutta ehkä paremmin aikaisin kuin liian myöhään. Oli vaikea keksiä, minne me saataisiin vaunut mahtumaan, mutta lopulta saatiin järjestettyä eteiseen niille sopiva paikka. Koppa ja istuinosa saavat olla toistaiseksi vielä vaatekaapissa.

Mukana oli hoitokassi, taitettava hoitoalusta, hyttyssuojat, sadesuoja jne. Vaunut vaikuttavat jämäköiltä ja renkaat myös. Hyvin liikkuivat, vaikka vielä ei päästä niitä testailemaan kuin täällä kotioloissa.

Jos yksi miinus pitäisi sanoa, niin se on tuo tavaraosio tuolla vaunujen alapuolella. Sinne ei meinaa mitenkään päästä käsiksi, koska se on niin kiinni vaunujen pohjassa. Muuten vaikuttavat näppäriltä ja hintaansa nähden todella mukavalta paketilta.

Minulla on itselläni vielä huominen vapaata töistä ja nyt katsellaan miehen kanssa linnanjuhlia tv:stä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Viikonlopun Ikea-ostokset

Käytiin sunnuntaina äidin kanssa Ikeassa ostoksilla. Ostin nyt ammeen, potan ja hoitopöydän sekä hoitopöytään valkoisia laatikkoja. Mies kasasi alkuviikosta hoitopöydän ja sain vihdoin laitettua sinne nuo tähän asti kertyneet vauvanvaatteet. En ole vielä pessyt niitä vaan pesen ne vasta sitten, kun äitiysloma alkaa.

Vielä pitäisi hankkia hoitoalusta tuohon hoitopöytään. Äitiyspakkauksessa tulee onneksi mukavasti kaikkea tarpeellista sitten mukaan kuten hiusharja, talkki jne. Vaipat hankin myös vasta äitiyslomalla.