Viikonloppu ja lapsimessut

Ajeltiin lauantaina miehen kanssa lapsimessuille, koska olin saanut meille ilmaiset liput. Parkkimaksu oli hieman tyyris, mutta en olisi enää tässä vaiheessa jaksanut lähteä sinne julkisillakaan ja kaivattiin kuitenkin vähän vaihtelua meidän arkeen.

Käveltiin lapsimessu-osio aika hyvin läpi, mutta vaikka oltiinkin jo aikaisin messuilla, niin ruuhka oli kamala ja kävely teki todellakin tuskaa. Messut olivat täynnä vaunuja ja en todellakaan ollut ainoa "pallomaha" kyseisessä hallissa. Vaatekojut olivat täynnä mammoja ja vaatteita suorastaan revittiin käsistä. En viitsinyt kaikissa sen takia edes käydä ja yritin muutenkin vain vältellä törmäyksiä mahani kanssa. Tuntui muutenkin, että vaatevalinnat sopivat parhaiten tytöille (mekkoja ja pinkkejä röyhelövaatteita), joten kamalasti en löytänyt mitään ja olin myöskin aika huono bongailemaan alennuksia... Kuitenkin muutama vaate löytyi, joskin olin katsonut mini rodinin jumpsuitin hinnan vähän väärin ja se maksoikin enemmän kuin olin ajatellut... Mies kun siellä kassoilla aina luikki ruuhkan keskellä, niin ei kehdannut kuulemma olla enää ostamattakaan sitä.

Käytiin myös yläkerrassa eläin- ja outletpuolella. Sieltä sain porukoillani asuvalla haukulle vähän ilmaisherkkuja ja lisäksi löysin itselleni outlet-puolelta todella kivoja vaatteita! Legginsit, siipi-paita ja pitkä remmipaituli maksoivat kaikki yhteensä vain 20 euroa. Samasta osiosta ostin myös alennuslaukun äidille aikaisena äitienpäivälahjana. Laukku oli nuden värinen ja sen toista puolta koristi blingit. Sisällä oli lisäksi myös pienempi samanvärinen rusetillinen nahkalaukku. Laukkusetti maksoi alennuksen kanssa vain reilut 20 euroa.

Kiertelyn jälkeen olin aivan poikki ja päätimme suunnistaa kohti autoa. Selkään särki ja olo aika väsynyt. Enää en kyllä koskaan menisi näin myöhäisessä vaiheessa yksillekään messuille kiertelemään (rv 39+2). Olisi varmaan ollut mukavampi kokemus aikaisemmassa vaiheessa, kun olisi voinut rauhassa kierrellä ja tutkia, kuunnella esityksiä yms.

Ajoimme vanhemmilleni, jossa kävimme kävellen hakemassa porukalla kahvipullat lähileipomosta. Juteltiin ja vietettiin rentoa päivää, tehtiin ruokaa ja syötiin. Illalla käytiin vielä miehen kanssa saunomassa, jonka jälkeen selkääni alkoi särkeä aivan kamalasti. Kipu tuntui lähinnä keskiselässä ja etenkin sivuissa, kylkiluissa. Välillä kipu heijasteli myös ylävatsaan ja ajoittain myös alavatsalle. Kipu koveni ja pahimmillaan se oli ehkä 7/10 asteikolla. Mietimme, pitäisikö soittaa synnärille vai mitä kannattaisi tehdä.

Päätin mennä nukkumaan ja katsoa, saisinko kipuni kanssa unta. Kipu kuitenkin tuntui vielä pahemmalta maatessa ja luulin, että se on tasaista supistusta tai jotain muuta kummallista. Päätin soittaa synnytyssairaalaan ja kysyä neuvoa. He sanoivat, että selkäni on saattanut myös rasittua messuilla, mutta että alavatsan ajoittaiset kipuilut voivat olla supistusta. Sain neuvoksi ottaa kaksi panadolia ja odottaa 1,5 tuntia. Jos kipu ei hellittäisi, pitäisi kokeilla kuumaa suihkua ja jos sekään ei auttaisi, niin uusi soitto synnärille.

Paruin puhelun jälkeen jo lattialla, koska kipu oli todella kova ja itselläni ei ollut panadoleja mukana. Pelkokin valtasi mieleni ja ihmettelin, mitä se kipu oikein oli. Lopulta isä löysi jostain panadoleja ja otin niitä ohjeistuksen mukaan kaksi. Lisäksi äiti hieroi selkäpuolelta kylkiluitani (tai niin kuin hän niitä nimitti, "enkelin siiviksi") sekä niskasta/takaraivostani ns. akupunktiopisteitä. Se tuntui helpottavan ja selkäni rentoutui. Vähän vielä särki nukkumaan mennessä ja kaikki nukuttiin aika huonosti koko yö miettien, täytyykö lähteä synnyttämään, mutta kipu kuitenkin kaikkosi nukahdettuani ja aamulla olo oli taas aivan normaali.

Päätimme sitten ajaa vielä miehen vanhemmille syömään. Olimme sielä aika kauan, söimme ja juttelimme. Mietimme, näimmekö nyt viimeistä kertaa heidät kaksin (tai no, kolmehan meitä nytkin on, mutta yksi on vielä vatsan sisäpuolella). Otin vielä yhden kuvankin vatsastani, joka saattaa jäädä viimeiseksi masukuvaksi, ellei raskaus veny kamalan pitkälle. Kuvassa masu siis rv 39+3.

Mies löysi porukoiltaan vanhat Miina ja Manu -kirjasensa ja otti ne sekä kaksi lapsuusleluaan mukaansa. Löysimme myös hänen vanhan ultrakuvan ja minun piti päästä heti vertailemaan kuvia.

Miehen ultakuva on yläpuolella ja papusen alapuolella. Vielä on mahdoton huomata yhtäläisyyksiä, mutta omaan silmääni papun pää näyttää vähän pyöreämmältä ja nenä lyhyemmältä. Enemmän siis kuulostaa omilta kasvonpiirteiltäni, mutta sen näkee vasta sitten, kun saamme pojan tänne. ♥ Toivottavasti siihen ei menisi enää kovin kauaa...