Tänään siis pärähti käyntiin viikko 34 (rv 33+0)! Vauva on nyt siis noin 40 cm pitkä ja painaa noin 2,2 kiloa.
Äitiyslomaa on nyt takana jo lähes kaksi viikkoa ja olen sen aikana ehtinyt tehdä aika paljon kotitöitä. Olen siivoillut, pessyt vauvapyykkiä, mittaillut sokeriarvoja, leiponut, silittänyt vauvavatteita ja pakkaillut sairaalakassia. Olen myös pyrkinyt ottamaan välillä rennosti teeveen ja kirjan parissa.
Olen huomannut nyt, että sormet ovat entistä turvonneemmat ja netissä sanottiinkin, että näillä viikoilla nestettä jää enemmän kehoon, mikä voi näkyä turvotuksena. Pitäisi muistaa juoda paljon vettä, niin turvotuskin helpottuisi.
Jalat ovat alkaneet vähän särkemään ja etenkin öisin usein toinen jalka särkee enemmän. Veikkaan tämän johtuvan myös siitä, että olen nyt äitiyslomalla ollut aika paljon jaloillani siivotessa, silittäessä vaatteita jne. Työni oli kuitenkin istumatyötä toimistossa, joten ei siellä niin jalat kipeytyneet.
Pissahätä on lisääntynyt ja tuntuu, että virtsarakolla on aika paljon painetta koko ajan. Enää en voi aina välttää sitä, että olisin yöllä käymättä pissalla vaan välillä on vaan pakko käydä.
Liitoskivut ovat helpottaneet aika hyvin ja niitä ei enää niinkään ole.
Vauvan liikkeet tuntuvat jo aika hyvin ja välillä jopa kivuliaina. Vauvalla on hikka noin 2-3 kertaa joka päivä ja hän tuntuu saavan aina hepulikohtauksen hikan tullessa ja temmeltää koko sen ajan. Hikka tuntuu keskellä alavatsaa tasaisena nytkymisenä. Nykyään hikka myös näkyy kunnolla vatsan päältä, kun ennen ainoastaan tuurilla saatoin tuntea sen, jos pidin kättäni vatsallani vauvan hikoitellessa.
En ole varma, tunsinko eilen illalla nukkumaan mennessäni ensimmäisen supistuksen vai kuvittelinko vain. Ensiodottajana en tiedä yhtään, miltä ne tuntuvat. Tunsin aaltoilevaa menkkamaista jomotusta alaselässäni, mutta ei kuitenkaan mitään kovin kipeää.
Unettomuus on tämän ajanjakson sana! Yöt menee pyöriessä ja nään kamalasti outoja unia. Mikäli herään yöllä vessahätään, kipuun tai mihin vaan, en saa ikinä moneen tuntiin unta. Aamulla, kun mieheni lähtee seitsemäksi töihin, herään usein samalla enkä saa enää unta. Ylipäätään nukkumisesta on tullut pätkittäistä torkkumista.
Synnytys pyörii aika paljon mielessä ja jännittää. Pyrin siihen, että olen varautunut kaikenlaiseen ja myös siihen, mikäli joudun lähtemään synnyttämään jo paljon ennen laskettua aikaa.
Muuten olo on tällä hetkellä aika hyvä. Olo on tietenkin vähän iso ja pingviinimäinen. Olenhan myös aika hidas. Perjantaina olisi taas neuvola-aika ja sitten mennäänkin tupareihin vanhemmilleni viikonlopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti