Rv 35+6 neuvolalääkäri

Tänään oli raskauden viimeinen neuvolalääkäri eli niin kuin yleensäkin raskauksissa, 36. raskausviikolla. Olin jännittänyt käyntiä etukäteen lähinnä sen vuoksi, olisiko vauva edelleen pää alaspäin ja vaikuttaisiko siltä, että vauva mahtuu tulemaan alateitse?

Alussa kävimme lääkärin kanssa läpi raskauden kulkua ja vastailin hänen kysymyksiinsä. Sain myös kertoa, jännittääkö joku asia synnytyksessä minua.

Keskustelun jälkeen lääkäri teki sisätutkimuksen, jossa katsottiin kohdunsuun tilannetta sekä ensisynnyttäjänä myös lantioluita (mahtuuko vauva tulemaan alateitse ulos vai ei). Lääkäri oli mukava ja varovainen, mutta jostain syystä tutkimus oli todella kivulias ja tuntui kestävän kauan - aivan päinvastoin kuin mitä olin ajatellut. Hän tosin sanoikin, että tämä tutkimus on nyt vähän rajumpi, koska täytyy tutkia ne lantioluut samalla. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, kohdunkaulaa ei aivan ylettynyt mittaamaan. Tutkimuksessa selvisi, että lantioluiden suhteen ei ole alatiesynnytyksessä ongelmaa ja kyseistä tutkimusta ei mahdollisissa seuraavissa raskauksissa tarvitsisi enää uudelleen tehdä.

Lääkäri sanoi, että vauvan pää tuntuu olevan alhaalla, mutta hän katsoi vielä varmuuden vuoksi ultralla tilanteen. Pää oli tosiaan onneksi edelleen alhaalla ja vauvalla näytti olevan kaikki muutenkin hyvin. Sf-mitaksi saatiin 29,5. Verenpaine oli hyvä ja kuulemma vauva kooltaan normaali (meni käyrien mukaan). Onneksi, sillä olin pelännyt raskausdiabeteksen vaikuttaneen vauvan kokoon.

Taas ne virtsan proteiinit olivat plussalla ja taas joudun kiikuttamaan tällä viikolla näytettä labraan.. Alkaa vähän kyllästymään, kun ne on jatkuvasti silloin tällöin plussalla, mutta koskaan ei kuitenkaan mitään ongelmaa ole. Tuo ravaaminen labrassa vaan vähän nyppii.

Mulla on ollut nyt tuon sisätutkimuksen jälkeen aika kovia alaselkä ja -vatsakipuja. Jostain olenkin lukenut, että joillain on joskus lähtenyt synnytys käyntiin rajun sisätukimuksen jälkeen... Minullakin lääkäri aika kovasti pyöritti sormia jne. ja pelkäsin, että pyörittää kalvoja samalla. Koitan ottaa nyt loppupäivän rauhallisesti ja toivoa, että kipu menee ohi. Vauva saisi olla mahassa vielä ainakin täysaikaiseksi (rv 37+0) saakka.

Ajoharjoituksia

Saatiin vihdoin näin viime tippaan ennen synnytystä auto käyttöömme ja ollaan nyt hissukseen harjoiteltu sillä ajamista (itse olen esimerkiksi ajanut viimeksi monta vuotta sitten, koska ei ole ollut autoa millä ajella) ja ajokokemusta on vielä aika vähän muutenkin kummallakin.

Päätettiin, että minä en nyt vauva mahassa lähde harjoittelemaan kehälle tai muutenkaan isommille teille, mutta pääasia olisi, että mies saisi kerättyä tässä vielä ajorohkeutta ennen synnärille lähtöä. Olisi niin hienoa päästä sinne omalla autolla ja etenkin sieltä pois. Kesällä olisi myös mukava päästä mökkeilemään pikkuisen kanssa ihan omalla autolla.

Ajot ovat lähteneet hyvin käyntiin ja aika nopeasti se ajovarmuus tuntuu kasvavan. Alkuun ollaan nyt pidetty appiukkoa mukana, jotta saadaan tarvittaessa neuvoja ja apuja, mutta myös hiljalleen ollaan alettu tekemään pienempiä matkoja kahdestaan. Se fiilis, kun pääsee vaikka kauppaan autolla eikä tarvitse raahata pulloja ja takaisin tullessa ruokia busseissa!

Vähänhän auto tuo aina kuluja tullessaan, mutta tuntuu olevan meille nyt lapsen tullessa aika pakollinen hankinta. Halutaan tehdä kaikkea perheenä, viedä lasta kätevästi myöhemmin päivähoitoon ja kesällä mökkeillä yms. ja auto tietenkin helpottaa kaikkea aika paljon (myös niitä kauppareissuja).

Vielä pitäisi harjoitella tässä turvakaukalon asentamista autoon. Onneksi vielä on laskettuunkin noin kuukauden verran aikaa. Muutenkin kauhea pesänrakentamistarve herännyt! Ollaan siivoiltu kaappeja ja nytkin myydään pois meidän olohuoneen isohkoa lasipöytää, jotta lapsella on tilaa liikkua, konttailla jne.

35. raskausviikon masu

Tänään on rv 34+5 ja masu näyttää tuolta. Koko vaihtelee kamalasti sen mukaan, miten vauva mahassa majailee. Vauva on nyt 42,5-47 cm pitkä ja painaa jopa 2,5 kiloa (keskosen rajana pidetään 2,5 kiloa). Vauvan täysiaikaisuuteen (rv 37+0) on kuitenkin vielä muutama viikko.

~ Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa ~

♥ 32. raskausviikon masu ♥ 29. raskausviikon masu ♥ 24. raskausviikon masu ♥ 21. raskausviikon masu 

♥ 19. raskausviikon masu ♥ 16. raskausviikon masu ♥ 15. raskausviikon masu ♥ 14. raskausviikon masu 

♥ 13. raskausviikon masu ♥ 12. raskausviikon masu ♥ 11. raskausviikon masu

Hääpäivä

Asteltiin miehen kanssa viime perjantaina miehen kanssa maistraattiin ja otin samalla miehen sukunimen. Nyt ollaan sitten koko perhe yhtä ♥ Tulevalle lapsoselle tulee siis myös tämä miehen sukunimi.

Oli aika nopea ja helppo toimitus. Ei haluttu kumpikaan mitään isoja häitä. Olin tilannut ihanan vaalean beigen äitiysmekon nettikirpputorilta 18 euron hintaan sekä samasta paikasta myös valkoisen boleron 4 eurolla. Mies oli ostanut valkoisen kauluspaidan Dressmannilta.

Minulla ei tietysti ollut mitään odotussukkahousuja, joten vedin päälleni vaaleat nylonsukkahousut, jotka saivat olla häiden ajan vatsani alapuolella. Jalkaan laitoin mustat tennarit.

Äiti ja iskä hakivat meidät yhden aikaan kotoolta. Meille sattui aika epämiellyttävä sää (äiti sanoi tosin, että huono sää hääpäivänä tietää hyvää avioliitolle) ja vettä satoi. Ajoimme auton lähelle maistraattia ja kahdelta meidät vihittiin avioliittoon. Isä videokuvasi tapahtuman ja äiti otti kuvia muistoksi.

Kotona pidimme pienet illanistujaiset ystäväpariskuntamme kanssa. Itse join muumishampanjaa ja muut maistelivat vähän ihan "oikeaa" kuohuvaa. Olin tehnyt kotona hääkakun ja vähän muutakin tarjottavaa. Illalla tilasimme vielä nepalilaista ruokaa.

Lauantaina juhlistimme avioliittoamme vielä appiukollani, jonne myös omat vanhempani tulivat. Sunnuntaina joimme vielä hääkahvit mummini kanssa vanhemmillani. Kaiken kaikkiaan oli siis todella tapahtuman täyteinen viikonloppu ja tänään on ollut ihana ottaa rennosti.

Nyt on sitten kaikkia passin ja ajokortin uusimiset edessä. On se niin vaikea tottua uuteen sukunimeen. Tuntuu vähän kuin osa identiteettiäni olisi muuttunut.

Mitä mukaan sairaalakassiin?

Olen laatinut listaa siltä pohjalta, mitä olen netistä neuvoksi löytynyt ja mitä muut ovat minulle vinkanneet. Tässä vähän listaa siitä, mitä aion itse ainakin ottaa mukaan. Osa tulee pakattua vasta ihan lopuksi, koska tarvitsen tuotteita ihan loppuun saakka ennen synnytystä.

Perusjutut:
♦ Yöpaita
♦ Alushousuja
♦ Sukkia (kuulemma sairaalansukat saattavat olla löysiä ja epämukavia)
♦ Crocsit (omat sisäkengät hyvä olla mukana)
♦ Imetysliivit
♦ Neuvolakortti
♦ Videokamera ladattuna (kiva taltioida hetkiä synnytyksen jälkeen)
♦ Lompakko
♦ Avaimet
♦ Tukisukat (kuulemma ainakin sektiossa hyvät, mikäli siihen joutuisin)

 Hygieniatarvikkeet:
♦ Shampoo ja hoitoaine (mulla mukana yhdistelmä näistä: kätevää)
♦ Hiusharja ja pompuloita, pinnejä
♦ Imetysuojia
♦ Harso(ja)
♦ Dödö
♦ Hammasharja ja –tahna
♦ Yösiteitä (olen kuullut, että näitä kannattaa olla muutama mukana)

Ajanviete:
♦ Kännykkä ja laturi
♦ Luettavaa (? en vielä tiedä, otanko vai en)

Eväät:
♦ Myslipatukoita
♦ Keksejä
♦ Lakuja (kuulemma mahdolliseen ummetukseen hyvä olla lakuja tai luumuja)
♦ Vesipullo, pillimehuja (sain neuvon, että oma juomapullo olisi hyvä olla)

Vauvalle:
♦ 2 bodya (50cm ja 56cm)
♦ Housut ja potkuhousut (62 cm ja 50 cm)
♦ Sukat
♦ Ohut pipo
♦ Nalleasu kotiinlähtöön (laskettu aika huhtikuun lopussa, joten ilmat eivät ole enää niin kylmät)
♦ Raapimisenestotumput

Muuta:
♦ Turvakaukalo autoon
♦ Turvakaukaloon pieni peitto
♦ Miehelle löysä paita (ihokontaktia varten)

Olen ajatellut kotiinlähtövaatetukseksi vauvalle tuon alimman kuvan yhdistelmän, eli ohut pipo, raapimisenestotumput, sukat, housut, sivulta napitettava body sekä nalleasu. Otin kuitenkin varalle myös pienemmän asustesetin (50 cm kietaisubody ja 50 cm potkuhousut) mikäli kyseinen asu on liian suuri vauvalle.

Tiedän, että ei näitä kaikkia välttämättä tarvitse ja sairaaloilla on huonosti säilytystilaa, mutta haluaisin ihmisten kokemuksen perusteella ottaa kyseiset asiat mukaan synnytykseen. Monen asian ainakin itse koen näin ajatuksena tarpeelliseksi (kuten hygieniatuotteet sekä sisäkengät). Kuitenkin henkilökohtaista, mitä synnyttämään haluaa pakata mukaansa. Minunkin sairaalakassin sisältö saattaa vielä muuttua ennen huhtikuun loppua.

Mitä äitiyslomalla voi tehdä?

Olen tehnyt tämän nyt sen perusteella, mitä itse olen äitiyslomalla puuhaillut ja lähinnä kyseessä ensiodottajan äitiysloma ennen vauvan syntymää.

1. Kaappien järjestelyä

- Tätä olin ajatellut itse tekeväni paljonkin äitiyslomalla, mutta ainakaan toistaiseksi en ole vielä tarpeeksi innostunut ajatuksesta. Meillä kaapit täynnä myös mieheni tavaroita, joten järjestelen niitä mieluummin uusiksi hänen kanssaan.

2. Käy kirpputoreilla/kaupoilla

- Niissä voi käydä ihan itsekseen, mikäli seuraa ei tahdo löytyä. Päivisin kirpputoreilla ja kaupoissa ei ole niin paljoa väkeäkään. Täytyy tosin myöntää, että itselläni on jo niin paljon tavaraa ja muuta, ettei ole tullut tätä kovinkaan harrastettua.

3. Katsele tv:tä/sarjoja

- Itse en ole kovin paljon televisiota katsellut, mutta pleikkarin kautta olen katsellut youtubea (lähinnä erilaisia vauva-kanavia ja leivontavideoita) ja kirjastosta lainaamaani sarjaa. Sarjoja näkee myös netin kautta (itse katselen välillä mm. vanhoja toisenlaiset äidit -jaksoja sekä teiniäitejä). Netflix suljettiin juuri, koska sitä ei tullut oikein katsottua.

4. Näe ystäviä ja sukulaisiasi

- Ollaan jonkun verran miehen kanssa nähty välillä yhteisiä ystäviämme ja se on tuonut aina ihanasti piristystä päivään. Myös sukulaisia ja etenkin vanhempiamme on tullut nähtyä ja itse ainakin nautin, kun pääsen keskustelemaan raskaudesta ja muustakin oman äitini kanssa.

5. Vietä puolisosi kanssa aikaa

- Menkää vaikka elokuviin tai syömään, nyt kun on vielä aikaa. Me ollaan käyty nyt katsomassa (tosin ystävien kanssa) Fifty Shade darker sekä Tom of Finland. Jälkimmäistä etenkin voin suositella. Yhteistä aikaa voi viettää myös kotosalla tehden hyvää ruokaa, käyden lenkillä, pelaillen tai katsellen elokuvia yhdessä.

6. Siivoile

- Itse olen melkein joka päivä jotain siivonnut. Lähinnä olen tiskaillut tiskejä, pyyhkinyt pöytiä, siivonnut vessaa ja sen sellaista, jotta meille jäisi enemmän yhteistä aikaa, kun mies tulee töistä kotiin. Olen myös pessyt ja silittänyt kaikki vauvanvaatteet. Niitä olikin niin hurjan paljon, että seisoin eilen lähes viisi tuntia silittelemässä niitä.

7. Järjestele vauvatarvikkeet

- Minä olen mm. järjestellyt vauvan sänkyä kuntoon ja eilen laitoin hoitopöydän kuntoon. Sen hyllyihin pääsi vain alle 60 cm vaatteet. Muut odottavat vuoroaan toisaalla pestyinä ja silitettyinä.

8. Leivo tai tee erilaisia ruokia

- Itse olen leiponut lähinnä sämpylöitä, mutta ruokia tehdään yleensä yhdessä miehen kanssa. Eilen tehtiin makaronilaatikkoa ja syötiin niitä kylään tulleen äitini kanssa. Sämpylätkin saivat kehuja. Monet myös leipovat ja tekevät ruokaa valmiiksi pakkaseen ennen synnyttämään lähtemistä, jotta sitten vauvan kanssa ei tarvitse kuin lämmittää pakkasesta ruokaa, jos on kipuja ja muutenkin kiire jne.

9. Pakkaa sairaalakassi valmiiksi

- Yleensä sanotaan, että se kannattaa pakata noin kuukausi ennen laskettua aikaa, jos synnytys alkaakin jo aikaisemmin. Itse olen kyllä jo nyt tänään (rv 33+0) pakkaillut sitä, niin ei tarvitse sitä enää sitten miettiä. Tykkään muutenkin, että saan viimeisen kuukauden keskittyä vain olemiseen.

10. Rentoudu ja pyri nauttimaan olostasi

- Aina ei ole pakko tehdä mitään. Voit vain olla, nostaa jalat ylös ja ottaa rennosti. Itse sain työkavereiltani lähtiäislahjana lahjakortin intialaiseen päähierontaan, jonka olen ajatellut tässä vielä käyttää lähiaikoina.

11. Osta ja täyttele vauvakirjaa

- Minä en ole sitä vielä hankkinut, koska äiti haluaa, että se jää muiden hankittavaksi (sanoo muutenkin, että ostelen liikaa kaikkea valmiiksi).

12. Värittele aikuisten värityskirjaa

- Minultakin löytyy kyseinen kirja värikynineen, mutta en ole toistaiseksi saanut aikaiseksi sitä ikinä kamalasti väriteltyä.

13. Lue kirjoja tai lehtiä

- Itse lainasin synnytystä käsittelevän kirjan, jota olen lukenut silloin tällöin. Vauvalehdet voisivat myös olla kivaa ajanvietettä.

14. Nauti musiikista

- Minulla on ollut melkein koko äitiysloman ajan spotify päällä jatkuvasti, kun yksin kotona vietän aikaani.

15. Pelaile pelejä ja surffaile netissä

- En ole kamalasti ehtinyt vielä pelailla, mutta välillä olen pleikalla saattanut pelata mineä (kiva rakennella isoja alueita ja käyttää luovuutta) ja joskus simssiä tietokoneella. Netissä on tullut kyllä pyörittyä ja etenkin facebookin vauvaryhmät ovat mukavia vertaistukipaikkoja.

16. Liiku

- Mikäli kivuilta kykenet, käy lenkeillä, uimassa tai jumppaile vaikka kotosalla. Hyvä myös synnytyksen kannalta olla liikkeessä.

17. Ota kuvia raskausajan vatsastasi

- Voit käydä kuvauttamassa vatsaasi kuvaajalla, pyytää puolisoasi (tai ystävää, sukulaista tms) ottamaan kuvia tai ottaa niitä itse. Myös perhekuva voisi olla ihana muisto raskaudesta. Raskausvatsan voi myös tallentaa kipsaamalla vatsan.

18. Kirjoita päiväkirjaa tai blogia

- Olen itse tykännyt paljon kirjoitella raskausajan muistoja ylös tänne blogiin. Mukava tapa purkaa omia fiiliksiä ja jää myöhemmälle ajalle muisto raskausajasta.

Siinä jotain ajatuksia. Ylipäätään tee asioita joista nautit ja yritä ottaa rennosti ja nauttia olostasi. Lepää ja kerää voimia tulevaan. Niin yritän itsekin tehdä aina kun vaan maltan.

34. raskausviikon ajatuksia

Tänään siis pärähti käyntiin viikko 34 (rv 33+0)! Vauva on nyt siis noin 40 cm pitkä ja painaa noin 2,2 kiloa.

Äitiyslomaa on nyt takana jo lähes kaksi viikkoa ja olen sen aikana ehtinyt tehdä aika paljon kotitöitä. Olen siivoillut, pessyt vauvapyykkiä, mittaillut sokeriarvoja, leiponut, silittänyt vauvavatteita ja pakkaillut sairaalakassia. Olen myös pyrkinyt ottamaan välillä rennosti teeveen ja kirjan parissa.

Olen huomannut nyt, että sormet ovat entistä turvonneemmat ja netissä sanottiinkin, että näillä viikoilla nestettä jää enemmän kehoon, mikä voi näkyä turvotuksena. Pitäisi muistaa juoda paljon vettä, niin turvotuskin helpottuisi.

Jalat ovat alkaneet vähän särkemään ja etenkin öisin usein toinen jalka särkee enemmän. Veikkaan tämän johtuvan myös siitä, että olen nyt äitiyslomalla ollut aika paljon jaloillani siivotessa, silittäessä vaatteita jne. Työni oli kuitenkin istumatyötä toimistossa, joten ei siellä niin jalat kipeytyneet.

Pissahätä on lisääntynyt ja tuntuu, että virtsarakolla on aika paljon painetta koko ajan. Enää en voi aina välttää sitä, että olisin yöllä käymättä pissalla vaan välillä on vaan pakko käydä.

Liitoskivut ovat helpottaneet aika hyvin ja niitä ei enää niinkään ole.

Vauvan liikkeet tuntuvat jo aika hyvin ja välillä jopa kivuliaina. Vauvalla on hikka noin 2-3 kertaa joka päivä ja hän tuntuu saavan aina hepulikohtauksen hikan tullessa ja temmeltää koko sen ajan. Hikka tuntuu keskellä alavatsaa tasaisena nytkymisenä. Nykyään hikka myös näkyy kunnolla vatsan päältä, kun ennen ainoastaan tuurilla saatoin tuntea sen, jos pidin kättäni vatsallani vauvan hikoitellessa.

En ole varma, tunsinko eilen illalla nukkumaan mennessäni ensimmäisen supistuksen vai kuvittelinko vain. Ensiodottajana en tiedä yhtään, miltä ne tuntuvat. Tunsin aaltoilevaa menkkamaista jomotusta alaselässäni, mutta ei kuitenkaan mitään kovin kipeää.

Unettomuus on tämän ajanjakson sana! Yöt menee pyöriessä ja nään kamalasti outoja unia. Mikäli herään yöllä vessahätään, kipuun tai mihin vaan, en saa ikinä moneen tuntiin unta. Aamulla, kun mieheni lähtee seitsemäksi töihin, herään usein samalla enkä saa enää unta. Ylipäätään nukkumisesta on tullut pätkittäistä torkkumista.

Synnytys pyörii aika paljon mielessä ja jännittää. Pyrin siihen, että olen varautunut kaikenlaiseen ja myös siihen, mikäli joudun lähtemään synnyttämään jo paljon ennen laskettua aikaa.

Muuten olo on tällä hetkellä aika hyvä. Olo on tietenkin vähän iso ja pingviinimäinen. Olenhan myös aika hidas. Perjantaina olisi taas neuvola-aika ja sitten mennäänkin tupareihin vanhemmilleni viikonlopuksi.

Synnytys jännittää

En halua käyttää sanaa "pelottaa", koska synnytys ei ole koko raskauden aikana niin sanotusti pelottanut minua vaan ainoastaan jännittänyt. Ennen raskautta pelkäsin synnyttämistä kamalasti ja sanoin aina äidillekin, etten voi tulla ikinä raskaaksi, koska en halua synnyttää ja jos synnytän, pyydän suunniteltua sektiota ja ravaan pelkopolilla. Äiti osasi rauhoittaa minua ja kertoa omista positiivista kokemuksistaan. Lopulta uskalsin tulla raskaaksi ja olin valmis myös kohtaamaan synnytyksen.

Nyt raskaana jännitys on kasvanut, mutta samalla varsinainen pelko on kadonnut lähes kokonaan. Neuvolassa aina kysytään, pelottaako synnytys ja haluaisinko puhua siitä jossain. Olen aina sanonut, ettei ainakaan vielä ja katsotaan vielä lopummassa uudestaan. Nyt mennään viikkoa 33 ja edelleenkään synnytys ei erityisesti pelota minua. Jännittää vain.

Ensikertalaisena jännitän sitä, mitä oikein on edessä? Kuinka suuria synnytyskivut voivatkaan olla? Sattuukohan epiduraalin laittaminen? Mitä jos en saa lääkinnällistä kivunlievitystä tarpeeksi ajoissa? Mitä jos repeän tai välilihaani leikataan; kuinka paljon se voi sattua ja miten siitä toipuu? Syntyyköhän istukka normaalisti? Mitä jos vauva ei mahdu tulemaan ulos? Mitä jos joutuisinkin hätäsektioon (tällä hetkellä suurin pelkoni)? Mitä jos mikään ei mene niin kuin olen ajatellut?

Netissäkin on kaikenlaisia synnytykertomuksia - positiivisia ja negatiivisa. Jokaisella synnytys on yksilöllinen, omanlainen. Kukaan ei voi ennalta sanoa, miten minun synnytykseni tulee menemään ja tuskin edes haluaisin tietää.

Ehdinkö ajoissa synnytyssairaalaan? Mitä jos lähden liian aikaisin tai liian myöhään? Mistä tiedän, milloin minun täytyy lähteä?

Olen nyt kuullut myös hyvältä ystävältäni hänen kokemuksestaan, kun hän synnytti noin viikko sitten. Myös hän on kuvannut supistuksia todella tuskallisiksi ja sanonut, että ajatteli niiden aikana kuolevansa ja ettei enää ikinä halua lisää lapsia. Kaikilla itse avautumisvaihe ei kuitenkaan kestä yhtä kauan ja epiduraali on mahdollista saada jo aikaisemmin. En siis saa jumittua ajattelemaan hänen kokemuksiaan.

Olen valmistautunut kipuun. Odotan kuitenkin niin paljon ensimmäisen lapseni näkemistä ja synnytyksen kokemista, vaikka siihen kipua liittyykin. Odotan "palkintoani". Haluan nähdä lapsen, joka päivittäin sisälläni möyrii ja muistuttaa itsestään.

Hyviä vinkkejä olen kuitenkin saanut niin netissä kuin tuttavilta (synnyttäneiltä naisilta). Pitäisi ajatella, että kipu on hyvää kipua ja se edistää lapsen syntymää. Toisin kuin jalan murtussa, tässä luvassa on jotain todella hienoa ja varmasti tunne synnytyksen jälkeen korvaa kivut (mikäli kaikki sujuu hyvin). Eräskin työkaverini neuvoi, että hän oli ajatellut synnytyksen aikana olevansa kaarnalaiva valtamerellä, jota aallot kuljettaa ja hän ns. kulki ainoastaan niiden mukana. Antaa luonnon hoitaa ja keskittyy ajattelemaan, että pian saa vauvan syliin.

En ole käynyt synnytysvalmennuksista, mutta olen katsonut HUSin videoita youtubesta sekä lukenut synnytyksestä erilaisista kirjoista. Mitään hengitysharjoituksia tai muita en ole tehnyt. En halua suunnitella synnytystäni liikaa, vaikka joitain toiveita olenkin listannut äitiysvihkoon ja niistä aion myös mainista synnytyssairaalassa.

Hieman kyllä pelottaa se, että sujuuko synnytys hyvin vauvan osalta ja jos kaikki ei menekään hyvin? Pelkään liiallista verenmenetystä ja muita komplikaatioita. Täydellistä olisi, jos kaikki menisi hyvin ja saisin hyvinvoivan vauvan syliini synnytyksen jälkeen. En kuitenkaan pidä mitään oletuksena, jotta ei tule liian suuria pettymyksiä.

Kirjastosta lainaamani kirja (kuva alussa) on ollut tähän saakka hyvä ja siinä on kerrottu melko tarkkaan synnytyksen kulku. Vielä on aikaa psyykata itseään kohti synnytystä, mutta tähän asti olen ainakin ollut hyvillä mielillä ja lähinnä odottanut, että pääsisin jo näkemään rakkaan lapseni.