Mua on alkanut jo jonkun verran jännittämään. Aina lapsenakin jotenkin ajattelin, että mulla olisi aikuisena tyttölapsia ja kasvattaisin niitä niin kuin olisin katsonut itselleni sopivaksi tavaksi. En ollut ajatellutkaan, että odottaisinkin esikoiseksi poikaa. Yllätys olikin oikeastaan melko positiivinen ja olen nyt jo täysin kiintynyt tulevaan pikkuiseemme.
Jännitykseksi on herännyt, miten niitä poikia kasvatetaan? Miten kasvatan pojastani hyväkäytöksisen, muita arvostavan ja tunteensa ilmaisevan pienen miehen? Haluan lapselleni vain parasta ja että hänellä olisi mahdollisimman hyvä lapsuus sekä eväät tulevaa varten.
Minua jännittää väkivalta. Pelkään sitä, että pojastani tulisi väkivaltainen tai että häntä kohtaan oltaisiin väkivaltaisia. Pelkään etenkin kiusaamista, koska huomasin itse koulussa, että pojilla se oli usein väkivaltaista. Haluan puuttua kaikkeen väkivaltaan jo heti alussa ja opettaa erottamaan oikean sekä väärän. Ei miehen ole aina pakko olla "kova" vaan voi olla myös ystävällinen ja järjellä toimiva.
Tunteet saa ja pitää näyttää. Mieskin saa itkeä. Haluan kysyä pojaltani, mikä sinua harmittaa? En kiellä itkemistä enkä tunteiden purkamista (niin kauan kun niihin ei sisälly väkivaltaa, josta äsken mainitsinkin). Haluan kertoa pojalleni, miten paljon häntä rakastan ja osoittaa tunteeni myös teioin, kuten halaamalla, sylissä pitämisellä ja iltasatua lukien. Myös isää saa itkettää ja myös isä saa näyttää tunteensa. Isästähän poikakin usein ottaa miehenmallia.
En hauku miehiä enkä arvostele heitä. En arvostele myöskään naisia enkä itseäni tai etenkään miestäni. En halua, että poikani kokee oman sukupuolensa huonommaksi tai että hän arvostelisi itseään minusta mallia ottaen. Haluan kehua häntä ja hänen tekemiä töitään ja opettaa häntä arvostamaan itseään sekä muita ja olemaan kohtelias.
Kaikkein tärkeintä on, että haluan opettaa lapseni arvostamaan eläimiä sekä luontoa. Haluan käydä perheen kesken kävelemässä metsässä, viedä häntä eläintarhoihin, hevostalleille ja ruokkimaan sorsia. Haluan opettaa kierrätystä ja sitä, mikä elämässä on tärkeää.
Nykyään nuoret miehet pelaavat aika paljonkin ja haluaisin jo pienenä kehittää paljon yhteistä perheen keskeistä tekemistä ja vetää rajoja pelaamiseen, teeveen katsomiseen ja muutenkin älylaitteiden parissa aikaan viettämiseen. En halua, että pelit ja tv ovat ainoat, joista hän saa hupia ja joiden parissa hän saa aikansa kulumaan.
Kaiken kaikkiaan haluan, että hän olisi tyytyväinen elämäänsä, tuntisi itsensä rakastetuksi, viihtyisi myös kotona ja perheen kesken, pystyisi puhumaan tunteistaan ja olisi ns. "hyvä tyyppi". Tiedän, että nämä ovat vain tämän hetkisiä ajatuksiani ja tilanteet vaihtuvat ja ihmiset ovat erilaisia jne. Voi olla, etten onnistu kaikessa, mitä olen ajatellut, mutta olen kuitenkin pohtinut kasvatusta paljon. Itse olin todella hankala lapsi, mutta olen aina halunnut viettää aikaa perheeni kanssa ja rakastanut perhettäni sekä arvostanut lapsuuttani. Olen kiitollinen vahemmilleni, että he silti jaksoivat olla kanssani kärsivällisiä, tukea, auttaa ja rakastaa. Veljeni oli paljon helpompi lapsi ja hän on rauhallinen, tasapainoinen, eläimiä ja luontoa rakastava, tunteellinen sekä hyvä ihminen. Myös hän on aina arvostanut perhettään ja halunnut viettää meidän muiden kanssa aikaa. Sitä haluaisin itsekin. Haluan tiiviin, yhdessä aikaa viettävän perheen, jossa on rajoja, mutta ei liikaa. Kultainen keskitie kunniaan myös kasvatuksessa.
Nyt ei olekaan ollut kuvia 17-18. viikkojen masuista, mutta muutos on ollu niin vähäistä tässä ja muutenkin masun koko on vaihdellut turvotuksen yms. mukaan. Nytkin etenkin aamuisin vatsa näyttää melko tasaiselta ja samalta kuin ennen raskautta, mutta iltaa kohden turpoaa. Onhan toki vauvakin jo kasvanut, joten on sitä kokoa tullut senkin vuoksi. Veikkaan kuitenkin, että kunnon kasvaupyrähdys on vasta tulossa.
