Laskettu aika ja neuvola

Tänään pärähti tosiaan täydet 40+0 viikot ja edelleenkään ei mitään tunnettakaan, että olisi vauva syntymässä. Taitaa olla vähän niin kuin äitikin ja syntyä vasta toukokuun puolella. Itsekin synnyin siis kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen ja sen vuoksi vasta toukokuussa. Minun laskettu aikani olisi ollut jo 24.4. Olen siis osannut odottaakin tätä.

Neuvolassa oli virtsan proteiinit taas plussalla ja tällä kertaa ensikertaa jopa kolmella plussalla. Verenpaineet olivat kuitenkin normaalit (muistaakseni noin 129/83) ja paino oli jopa hieman laskenut viime kerrasta.

Juteltiin taas niitä näitä ja kuunneltiin sydänääniä. Poitsu on niin kova meuhkaamaan, ettei ääniä ole voinut enää moneen kertaa meinannut saada ja niiden otossa aina kestää jonkun aikaa. Veikkaukseni vauvan laskeutumisesta piti aika hyvin paikkansa, sillä viime kerralla sf-mitta oli 30 cm ja nyt vain 28 cm. Ei siis ihme, että yöt menee vessassa ravatessa ja tuntuu kuin pää syntyisi jo.

Neuvolatäti oli sitä mieltä, että hyvin voisin synnyttää kättärillä ja että kyseinen homeongelma on ollut siellä jo kauan. Myös vanhempamme ovat sanoneet samaa, joten voi olla, että uskaltaudun silti sinne. Se on äitini sekä äidin äitini synnytyssairaala ja saanut noin muuten kyllä kehuja.

Varattiin vielä uusi ajalle rv 41+0. Henkilökohtaisesti itse toivon, että poika lähtisi kuitenkin syntymään ennen tuota ensiviikon torstaita... Mikäli ei ole silloinkaan syntynyt, niin seuraava aika annetaan suoraan kättärille ja siellä sitten mietitään, pitääkö alkaa jossain vaiheessa käynnistelemään vai mitä tehdään.

Alan olla niin kypsä. Vatsa on painava, suuri ja tiellä. Unohdan aina, etten voi juosta. En voi nukkua lempiasennossani eli vatsallani. Nenä on jatkuvasti tukossa ja saan vain vaivoin henkeä. Hengästyn helposti ja en voi liikkua niin kuin haluaisin. Minun tulee välttää tiettyjä ruoka-aineita ja en ole voinut värjätä hiuksiani. Kävelyni on hidasta ja hassun näköistä. Hormonit heittelevät ja stressaa. Pahin on tämä stressi ja unettomuus. Mieskin sanoo, että syntyisi jo, niin loppuisi tämä stressaaminen! Joka ilta pyörin ja mietin, syntyykö se tänä yönä vai heräänkö taas normaaliin puuduttavaan päivään?

Kärsimättömyyden alkaa huomaaman jo läheisistä ihmisistä. Kaikki vain odottavat, milloin ilmoitamme olevamme synnyttämässä. Mies pelkää olla töissä, jos synnytys käynnistyykin ja hän joutuu lähtemään kesken kaiken pois. Muut hokevat, että ei sinne vatsaan ole yksikään vauva koskaan jäänyt ja vauva tulee kun on itse siihen valmis. Tiedänhän minä sen, mutta se ei tee odottamisesta yhtään helpompaa.

Huomenna taas viemään Hussiin pissanäytettä vaikka neuvolatätikin oli sitä mieltä, että tuskin kyse on mistään ihmeellisestä, kun vointini on hyvä ja kaikki arvot myös. Se pitää kuitenkin varmuuden vuoksi testauttaa.

Minne synnyttämään?

Mullahan on ollut alusta asti ajatuksena mennä synnyttämään kättärille sitten, kun sen aika tulee. Huomenna on laskettu aika ja uutissivustot ovat täyttyneet uutisista, joiden mukaan kätilöopisto suljetaan seuraavan puolen vuoden aikana. Synnytyssairaalassa on havaittu mm. sädesientä ja henkilökunta on sairastunut.

Vasta puhuttiin naistenklinikan kosteusongelmista ja muutenkin tuntuu, että vähän siellä sun täällä on vastaavia ongelmia. Ei tekisi mieli synnyttää yhtään missään ja eniten tuntuu pahalta henkilökunnan puolesta, jotka joutuvat tuollaisissa oloissa työskentelemään.

Aika alkaa tosin loppua ja jännitys tiivistyä. Jonnekin se on pakko mennä synnyttämään. Olen nyt itse suunnitellut hakeutuvani jorviin synnytyksen käynnistyessä, mikäli sinne vain mahtuu. Hyvä ystäväni synnytti siellä vähän aikaa sitten ja olen saanut häneltä kehuja kyseisestä paikasta. Se oli myös ensimmäinen paikka, jota neuvolassa minulle suositeltiin.

Alkaa vaan jännittämään, miten nämä kaikki sulkemiset ja muut ongelmat vaikuttavat siihen, miten synnyttämään enää mahtuu. Tällä hetkellä en ole edes osannut varautua tilanteeseen, jossa mihinkään tietämiini paikkoihin ei mahtuisikaan synnyttämään ja minun tulisi lähteä kauemmaksi, vieraalle alueelle synnyttämään. Nykyään kun ei synnäreille oteta kun vasta sitten, kun synnytys on kunnolla käynnissä, niin mitäs jos siinä vaiheessa en sitten mahdukaan mihinkään? Soitanko ambulanssin vai joudunko synnyttämään yksin kotona? Kamalaa paniikkia näin ensiodottajana.

Koitan olla aiheuttamatta itselleni mitään viimehetken paniikkeja. Vielä ei ole edes tuntemuksia, että synnytys olisi lähestymässä, mutta kyllä näitä jo valmiiksi miettii. Huomenna sitten neuvolaan, koska ei se vauva olekaan vielä syntynyt ennen laskettua aikaa...

Viikonloppu ja lapsimessut

Ajeltiin lauantaina miehen kanssa lapsimessuille, koska olin saanut meille ilmaiset liput. Parkkimaksu oli hieman tyyris, mutta en olisi enää tässä vaiheessa jaksanut lähteä sinne julkisillakaan ja kaivattiin kuitenkin vähän vaihtelua meidän arkeen.

Käveltiin lapsimessu-osio aika hyvin läpi, mutta vaikka oltiinkin jo aikaisin messuilla, niin ruuhka oli kamala ja kävely teki todellakin tuskaa. Messut olivat täynnä vaunuja ja en todellakaan ollut ainoa "pallomaha" kyseisessä hallissa. Vaatekojut olivat täynnä mammoja ja vaatteita suorastaan revittiin käsistä. En viitsinyt kaikissa sen takia edes käydä ja yritin muutenkin vain vältellä törmäyksiä mahani kanssa. Tuntui muutenkin, että vaatevalinnat sopivat parhaiten tytöille (mekkoja ja pinkkejä röyhelövaatteita), joten kamalasti en löytänyt mitään ja olin myöskin aika huono bongailemaan alennuksia... Kuitenkin muutama vaate löytyi, joskin olin katsonut mini rodinin jumpsuitin hinnan vähän väärin ja se maksoikin enemmän kuin olin ajatellut... Mies kun siellä kassoilla aina luikki ruuhkan keskellä, niin ei kehdannut kuulemma olla enää ostamattakaan sitä.

Käytiin myös yläkerrassa eläin- ja outletpuolella. Sieltä sain porukoillani asuvalla haukulle vähän ilmaisherkkuja ja lisäksi löysin itselleni outlet-puolelta todella kivoja vaatteita! Legginsit, siipi-paita ja pitkä remmipaituli maksoivat kaikki yhteensä vain 20 euroa. Samasta osiosta ostin myös alennuslaukun äidille aikaisena äitienpäivälahjana. Laukku oli nuden värinen ja sen toista puolta koristi blingit. Sisällä oli lisäksi myös pienempi samanvärinen rusetillinen nahkalaukku. Laukkusetti maksoi alennuksen kanssa vain reilut 20 euroa.

Kiertelyn jälkeen olin aivan poikki ja päätimme suunnistaa kohti autoa. Selkään särki ja olo aika väsynyt. Enää en kyllä koskaan menisi näin myöhäisessä vaiheessa yksillekään messuille kiertelemään (rv 39+2). Olisi varmaan ollut mukavampi kokemus aikaisemmassa vaiheessa, kun olisi voinut rauhassa kierrellä ja tutkia, kuunnella esityksiä yms.

Ajoimme vanhemmilleni, jossa kävimme kävellen hakemassa porukalla kahvipullat lähileipomosta. Juteltiin ja vietettiin rentoa päivää, tehtiin ruokaa ja syötiin. Illalla käytiin vielä miehen kanssa saunomassa, jonka jälkeen selkääni alkoi särkeä aivan kamalasti. Kipu tuntui lähinnä keskiselässä ja etenkin sivuissa, kylkiluissa. Välillä kipu heijasteli myös ylävatsaan ja ajoittain myös alavatsalle. Kipu koveni ja pahimmillaan se oli ehkä 7/10 asteikolla. Mietimme, pitäisikö soittaa synnärille vai mitä kannattaisi tehdä.

Päätin mennä nukkumaan ja katsoa, saisinko kipuni kanssa unta. Kipu kuitenkin tuntui vielä pahemmalta maatessa ja luulin, että se on tasaista supistusta tai jotain muuta kummallista. Päätin soittaa synnytyssairaalaan ja kysyä neuvoa. He sanoivat, että selkäni on saattanut myös rasittua messuilla, mutta että alavatsan ajoittaiset kipuilut voivat olla supistusta. Sain neuvoksi ottaa kaksi panadolia ja odottaa 1,5 tuntia. Jos kipu ei hellittäisi, pitäisi kokeilla kuumaa suihkua ja jos sekään ei auttaisi, niin uusi soitto synnärille.

Paruin puhelun jälkeen jo lattialla, koska kipu oli todella kova ja itselläni ei ollut panadoleja mukana. Pelkokin valtasi mieleni ja ihmettelin, mitä se kipu oikein oli. Lopulta isä löysi jostain panadoleja ja otin niitä ohjeistuksen mukaan kaksi. Lisäksi äiti hieroi selkäpuolelta kylkiluitani (tai niin kuin hän niitä nimitti, "enkelin siiviksi") sekä niskasta/takaraivostani ns. akupunktiopisteitä. Se tuntui helpottavan ja selkäni rentoutui. Vähän vielä särki nukkumaan mennessä ja kaikki nukuttiin aika huonosti koko yö miettien, täytyykö lähteä synnyttämään, mutta kipu kuitenkin kaikkosi nukahdettuani ja aamulla olo oli taas aivan normaali.

Päätimme sitten ajaa vielä miehen vanhemmille syömään. Olimme sielä aika kauan, söimme ja juttelimme. Mietimme, näimmekö nyt viimeistä kertaa heidät kaksin (tai no, kolmehan meitä nytkin on, mutta yksi on vielä vatsan sisäpuolella). Otin vielä yhden kuvankin vatsastani, joka saattaa jäädä viimeiseksi masukuvaksi, ellei raskaus veny kamalan pitkälle. Kuvassa masu siis rv 39+3.

Mies löysi porukoiltaan vanhat Miina ja Manu -kirjasensa ja otti ne sekä kaksi lapsuusleluaan mukaansa. Löysimme myös hänen vanhan ultrakuvan ja minun piti päästä heti vertailemaan kuvia.

Miehen ultakuva on yläpuolella ja papusen alapuolella. Vielä on mahdoton huomata yhtäläisyyksiä, mutta omaan silmääni papun pää näyttää vähän pyöreämmältä ja nenä lyhyemmältä. Enemmän siis kuulostaa omilta kasvonpiirteiltäni, mutta sen näkee vasta sitten, kun saamme pojan tänne. ♥ Toivottavasti siihen ei menisi enää kovin kauaa...

39. raskausviikon masu

Nyt mennään rv 38+5 ja ei ole vielä tullut sellaista vahvaa tunnetta, että nyt lähdetään synnyttämään! Menkkamaisia jomotuksia on ollut alaselässä ja -vatsassa, mutta varmaan vaan paikat kypsyttelee itseään tulevaa varten. Pää on aika varmasti jo laskeutunut hyvin, kun on tullut kovia liitoskipuja, jatkuvaa vihlontaa alavatsalla ja myös jatkuvaa pissahätää.

Alan kyllä olla jo aika valmis synnyttämään. Eihän tässä enää muutakaan vaihtoehtoa ole, joten mieluummin hoitaisin nyt sen heti pois alta. Mielessä pyörii koko ajan, että siellä se vaan kasvaa kokoaan ja synnytys vaikeentuu, vaikka parempihan se on, mitä lähempänä laskettua aikaa syntyy. Tämä malttamattomuus on silti aivan kamalaa, kun ensimmäistä odottaa.

Olen jo alkanut pohtimaan tulevaa synnytystä. Sairaalakassi on ollut valmiina jo jonkin aikaa ja sänkyyn on laitettu pyyhe mahdollisen lapsivedenmenon vuoksi. Kelataksin numero on tallennettu ja myös kättärin numero on molempien kännykässä. Seuraavat kolme viikkoa ovat jännää aikaa, kun ei voi ennustaa lapsen syntymää.

~ Edelliset masupäivitykset löydät linkkien takaa ~

♥ 37. raskausviikon masu ♥ 35. raskausviikon masu ♥ 32. raskausviikon masu ♥ 29. raskausviikon masu 

♥ 24. raskausviikon masu ♥ 21. raskausviikon masu ♥ 19. raskausviikon masu ♥ 16. raskausviikon masu 

♥ 15. raskausviikon masu ♥ 14. raskausviikon masu ♥ 13. raskausviikon masu ♥ 12. raskausviikon masu 

♥ 11. raskausviikon masu

Pääsiäisaika

Miehellä oli mukavasti myös vapaata pe-ma, joten saatiin vielä viettää viimeisiä kahdenkeskeisiä hetkiä. Välillä tuli tosin aika tylsää ja keskusteltiinkin, ettei malteta odottaa, että saadaan vauva tänne ja päästään ajan kanssa sen kanssa tekemään asioita perheenä.

Päätettiin siivota perjantaina koko asunto vauvaa varten nyt, kun laskettuun on enää vähän aikaa. Pestiin pölyt rätin kanssa kaikkialta, imuroitiin, pestiin lattiat ja järjestelin meidän olohuoneen tv-hyllyn jo niin, ettei taapero saa vedettyä elokuvia hyllyltä alas. Pleikkari nousi asteen ylemmäs ja kaappien oviin tulee lukitukset. Sängynkin lakanat vaihdettiin ja pestiin pyykkiä sekä järjesteltiin keittiökaappeja. Nyt on vauvan hyvä tulla ja asunto puhdas.

Lauantaina käytiin hakemassa kirjakaupasta yksi vauvakirja, jota olen halunnut päästä jo täyttelemään odotuksen osalta. Lisäksi ostettiin muistikortti järjestelmäkameraan sekä uusia lakanoita sänkyymme (edelliset ovat liian pieniä - meidän edellisen sängyn lakanoita). Cittarista vähän ruokaa ja sen sellaista.

Muutenkin loma meni rentoillessa. Syötiin pääsiäissuklaita, tehtiin pannaria ja sen sellaista. Pesin ja silitin viimeiset vauvanvaatteet. Eilen alkoi jo vähän menkkajomottelemaan alaselkään ja -vatsaan. Oli myös kuumeinen olo koko loppuillan, jatkuva pissahätä ja outo olo, mutta eipähän ainakaan synnytys alkanut vielä yön aikana. Yhtenä kappaleena siis ollaan edelleen nyt rv 38+5. 9 päivää laskettuun siis! Vähiin käy päivät.

Postipaketti sekä neuvola

Tänään alkoi 39. raskausviikko ja laskettuun aikaan on enää tasan kaksi viikkoa. Mulla olikin tänään toiseksi viimeinen neuvola-aika (mikäli vauva siis syntyy lasketun ajan tienoilla eikä mene paljoa yli). Kaikki oli hyvin. Sf-mitta oli edelleen vain 30 cm. Siitä ei ole kuitenkaan sanottu mitään ja oletan vauvan kasvavan normaalisti käyrällä.

Eväät synnärille

Juteltiin raskausdiabeteksesta, elämästä raskauden jälkeen, synnytyksestä ja tähän astisesta voinnista. Sain paljon kaikkea vinkkejä ja neuvoja loppuraskauteen. Ei meinattu millään saada kuunneltua tarpeeksi pitää aikaa vauvan sydänääniä, kun se pakeni aina ultralaitteen alta. Hyvin se sydän kuitenkin siellä hakkasi. Turhaan olin myös jännittänyt vaihtelevia liikkeitä ja hikan vaihtelevaa paikkaa, koska ainakin terveydenhoitaja sanoi, että pää tuntuu olevan alhaalla; ei vielä täysin laskeutunut, mutta alhaalla kuitenkin.

Niin sitä neuvolassakin sanottiin, että yritä nyt loppuaika rentoutua ja älä liikaa mieti, että vauvan pitäisi syntyä juuri laskettuna aikana ja että parempi mitä lähempänä laskettua aikaa syntyy. Ei ole tarpeen turhaan käynnistää etuaikaan tai edes yrittää saada synnytystä käynnistämään ennen laskettua aikaa. Hänen mukaansa on vauvalle paras, että hän saa olla koko oletetun raskausajan masussa. Olo vaan alkaa olla väkisinkin malttamaton ja joka päivä vaan odottaa, että näkisi jo pikkuisen ensimmäisen kerran.

Eilen haettiin postipaketti, jonka miehen mummi oli meille lähettänyt. Paketissa oli maitosuklaata, kirje, vauvakirja sekä paljon kaikkea ihanaa itseneulottua. Mukana oli myös vauvapeitto meidän pienelle. Olin ihan innoissani noista kaikista ja todella liikuttunut myös. Niin ihana mummi hänellä ♥ Harvoin tapaa niin hyväsydämisiä, lämpimiä ja ihania ihmisiä kuin hän. Oikea enkeli.

Lisäksi tilasin yksi päivä itselleni EMP:ltä vähän vaatteita ja haettiin myös se paketti samalla postista. Olivat oikein mukavan näköisiä ja sellaisia kuin olin ajatellut. Vihreä timon ja pumba -mekko tulee etenkin kesällä käyttöön.

Mitäs muuta? Loppukuusta olisi tosiaan ystäväni lapsen ristiäiset. Myös hänen ristiäislahjansa tuli postissa ja paketoinkin sen jo ja kirjoitin kortin. Saa nähdä, päästäänkö ristäisiin vai ollaanko synnärillä. Lahja on nyt joka tapauksessa valmiina odottamassa.

Ainiin, sain lippuja lapsimessuille ja päästäänkin niihin tämän ystäväni kanssa. Otetaan myös nuo miehet mukaan. Toivon nyt ainakin, että vielä niihin ehtisin. Olisi kerrankin motivaatio käydä niillä!

Miehelläkin nyt mukavasti neljä päivää pääsiäisvapaata. Tänään taas saunaa, saunalimua ja 7 days to die -peliä pleikalla kahdestaan. Neuvolatätikin sanoi, että "viettäkää nyt aikaa kahdestaan, kohta teitä tulee olemaan aina vähintään kolme". Tiedän sen ja oikeastaan jo odotan sitä.

Ihanaa pääsiäistä toivoo minä ja papu!

Täysiaikaisuus saavutettu! Rv 37+0

En voi uskoa. Tänään vauva on täysiaikainen ja jos se syntyisi nyt, häntä ei enää pidettäisiin keskosena. Nyt voin sanoa, että alkaa oikeasti jännittää!

"Syntymä lähenee Vauvasi on nyt täysiaikainen, vaikka laskettuun aikaan on vielä kaksi viikkoa. 85 prosenttia vauvoista syntyy kaksi viikkoa lasketun ajan molemmin puolin, joten synnytät luultavasti seuraavien neljän viikon aikana." Pampersin sivuilta

Vatsalla on alkanut näkymään hauskaa keinumisliikettä, kun vauva harjoittelee hengitystään. Liikkeistä on muutenkin tullut selkästi vaikeampia, mutta todellakin tuntuvampia. Liitoskivut vaivaavat yhä, nenä on koko ajan tukossa ja hengittäminen on vaikeaa. Toivottavasti vauvan laskeutumisessa ei menisi enää kovin kauaa, että saisin taas paremmin henkeä... En muutenkaan pistäisi pahakseni, jos vauva syntyisi jo ennen laskettua aikaa.